Parhaimmillaan taideteos saattaa olla yhtä hyvä sijoitus kuin menestysosakkeet. Oikeiden teosten löytäminen ja kauppojen ajoittaminen ei kuitenkaan ole helppoa.
Miksi joku on valmis maksamaan miljoonia euroja yhdestä ainoasta maalauksesta? Teokset, joita tällaisilla hinnoilla myydään, ovat harvinaisia aarteita. Ne ovat arvokkaita riippumatta siitä, millä aikakaudella ne on tehty. Niiden arvo ei laske kuin ehkä joskus hetkellisesti.
Huipputeos pitää pystyä tunnistamaan tietyn taiteilijan työksi vaikka sadan metrin päästä. Sen on myös edustettava taiteilijan tuotannon parhaimmistoa. Jos kysymyksessä on maalaus, sen pitää olla maalattu sellaisesta aiheesta, sellaisilla väreillä ja sellaisena ajanjaksona, joilla taiteilija on saavuttanut suurimman suosionsa.
Näiden ominaisuuksien rinnalla tärkeitä ovat teoksen erinomaiset ja oikeiksi vahvistetut taustatiedot – ne nostavat teoksen hintaa reilusti.
Todella hyviä taidesijoituskohteita on harvoin saatavilla. Lisäksi sijoittajan voi olla tarpeen vaatiessa vaikea myydä taideteoksia hyvällä hinnalla. Sopivaa myyntiajankohtaa voi joutua odottamaan pitkään, joten taide ei ole kovin likvidi, helposti rahaksi muutettava, sijoitus.
Siksi sijoitettavasta pääomasta kannattaa laittaa taiteeseen vain pieni osa.
Turvallisin vaihtoehto sijoittajalle on vanha klassikkotaide. Se on jo ehtinyt selvitä monenlaisten aikakausien, muotien ja suhdanteiden vaihtelusta. Nykytaide on spekulatiivista, vaikka valitsisi ostettavan teoksen huolellisesti kaikkien sääntöjen mukaan.
Suhdannevaihtelut näkyvät taiteen hinnassa
Talouden suhdannevaihtelut näkyvät selvästi myös taidemarkkinoilla.
Kun talous on nousussa, varallisuutta siirtyy taidemarkkinoille ja taiteen hinta nousee merkittävästi. Pahimmillaan syntyy jopa markkinahäiriöksi luonnehdittava taidebuumi.
Talouden laskusuhdanteessa puolestaan erotellaan jyvät akanoista ja nähdään, millainen taide lopulta on sijoitusmielessä laadukkainta.
Kun tavoitteena on kannattava taidesijoittaminen, ostojen ja myyntien ajoituksella on suuri merkitys – kuten monissa muissakin sijoituksissa. Parasta olisi, jos taideostoksille osaisi lähteä viimeistään nousukauden alkuvaiheessa.
Samoin teokset kannattaisi myydä silloin, kun talous on hyvässä vedossa. Jos teos kuuluu taiteilijan töiden parhaimmistoon, se olisi hyvä myydä vasta kun kiinnostus siihen on suurimmillaan.
Laskusuhdanne on muutenkin hyvää aikaa nauttia taideteoksista, eikä silloin kannata lähteä myymään laskeviin hintoihin.
Ihanteellinen myyntiajankohta riippuu tapauksesta, mutta yleensä teos kannattaa omistaa noin 7–10 vuotta.
Jos on ostanut teoksen julkisesti eli huutokaupasta ja haluaa jo muutamaa vuotta myöhemmin sen myydä, se kannattaa tehdä yksityismarkkinoilla. Työn hinta nimittäin laskee, jos sen panee noin nopeasti myyntiin huutokaupassa. Joskus 15–20 vuoden kuluttua teoksen voi taas myydä huutokaupassa ilman pelkoa hinnan laskusta.
Pikavoittojen tavoitteluun taide ei siis sovi, ellei jo teosta ostaessa tiedä, mihin sen voi myydä.
Taidemarkkinoilla kuumin tieto taloudesta
Taidesijoittaminen on kiinnostava ikkuna kansainväliseen talouteen laajemminkin. Jos vaikka jokin maa on ajautumassa suuriin taloudellisiin vaikeuksiin, taidemarkkinat tietävät sen ensimmäisten joukossa.
Taiteen suuromistajat ja -keräilijät alkavat yleensä nopeasti myydä picassojaan, jos näköpiirissä on käteisen tarvetta. Esimerkiksi Kreikan, Venäjän ja Espanjan talousvaikeuksista oli taidemarkkinoilla hiljaista tietoa jo paljon ennen kuin media niistä uutisoi tai kuin osakekurssit reagoivat.
Taidetta voi myydä yksityismarkkinoilla anonyymisti siten, että vain kansainväliset taidekauppiaat tietävät asiasta. Julkisilla taidemarkkinoilla on kuitenkin oma tärkeä roolinsa.
Toisinaan iso keräilijä ostaa teoksen jopa mieluummin kalliimmalla hinnalla huutokaupasta kuin edullisemmin yksityisesti. Julkisilla hankinnoilla keräilijä rakentaa omaa taideimagoaan.
Myös osakemarkkinat vaikuttavat taiteeseen
Yleensä taidetta verrataan sijoituskohteena osakkeisiin, vaikka niissä on suuria eroja.
Taidetta ei käytännössä voi myydä nopeasti lyhyen omistusajan jälkeen kuten osakkeita. Lisäksi taidemarkkinoiden tahti poikkeaa hieman osakekaupan tahdista: taiteen hinnat nousevat yleensä kahdesta viiteen vuotta osakkeiden nousua jäljessä. Taiteen otollisin myyntiaika on näin ollen usein myöhemmässä suhdannevaiheessa.
Toisaalta osakemarkkinoiden nopea lasku lamauttaa taidemarkkinat saman tien.
Tutkimusten mukaan tyypillinen taidesijoitusten tuotto on muutama prosentti vuodessa. Pienet taidesijoitusrahastot ovat kuitenkin päässeet jopa 20 prosentin vuosituottoihin, mikä on osakesijoituksissakin harvinaisen hyvä taso.
Taide vai asunto, timantti tai metsä?
Asuntosijoittamisessa asunnon sijainti on olennainen tekijä. Taidesijoittamisessa sitä ehkä vastaa taiteilijan signeeraus teoksessa. Eri taiteilijoiden signeeraukset ovat arvoltaan erilaisia.
Kun asunnon arvo nousee, todellisuudessa asunnon sijainnin arvo nousee. Se taas nousee, koska vapaat tontit kyseisellä alueella vähenevät.
Kun kiinnostus tietyn taiteilijan tuotantoon kasvaa ja hänen teostensa hinnat nousevat, se tarkoittaa yhtä lailla, että kysyntää tulee lisää saman aikakauden samantyylisiin laatuteoksiin.
Ja aivan kuten asunnoissa, myös taidesijoittamisessa ”kohteen” kunnolla on iso merkitys.
Timanttisijoitustakin voidaan verrata taiteeseen sikäli, että laatutimantit ovat harvinaisia. Hiottuina ja leikattuina ne ovat yksilöllisiä. Timanttien arvo harvoin myöskään laskee, koska ne ovat ehtyvä luonnonvara. Siksi väärennökset ovat yhteinen riesa sekä taiteen että timanttien ostajille.
Niiden erona on kuitenkin se, että timanteille on viralliset laatuluokitukset, taiteelle ei.
Entä taide sijoituskohteena verrattuna metsään? Metsäsijoituksen keskimääräinen vuosituotto on liikkunut 4–5 prosentin vaiheilla, ja vähintään sellaista tuottoa tavoittelevat myös esimerkiksi viime vuosina Suomeen perustetut metsään sijoittavat sijoitusrahastot.
Metsä on pitkäaikainen sijoitus ja metsä säilyttää arvonsa hyvin. Periaatteessa taidesijoitusta voisi siten verrata metsäsijoitukseen. Parhaiten ajoitettuja ja onnistuneimpia taidesijoituksia voisi puolestaan verrata tuottoisimpiin osakesijoituksiin.
Sijoittajan pitää ottaa huomioon myös erityyppisten sijoitusten kulut, esimerkiksi säilytys-, vakuutus- ja kunnossapitokulut sekä myynti- ja ostokulut. Taiteessa nämä ovat suuret, mutta niin ne ovat myös edellä mainituissa fyysisissä sijoituskohteissa.
Taide sopii mainiosti hajautettuun sijoitussalkkuun, johon kuuluu myös finanssisijoituksia, joista saa vuosittaista tuottoa, joissa on pienet myyntikulut ja jotka ovat helposti muutettavissa käteiseksi.
Taidesijoitusten tekemisessä kannattaa kuitenkin olla varovainen, jos ei ole mahdollisuutta ostaa parasta laatua. Bulkkitavaraa ostetaan vain käyttötarkoitukseen, ei sijoitukseksi. Taloudellisten kriisien ja poliittisten riskien aikana klassinen arvotaide säilyttää arvonsa ja antaa turvaa inflaatiota vastaan.
Kirjoittaja on filosofian tohtori ja taidemarkkinoiden asiantuntija