veronmaksajat.fi

Maalari maalasi taloa – mutta oliko hän kevytyrittäjä?

Vesa Korpela
Vesa Korpela

Verovahti

Vesa Korpela on Veronmaksajain Keskusliiton lakiasiain johtaja. Seuraa @vesa_korpela Twitterissä.

Verotuksessa on pohdittu vuosikymmeniä sitä, onko maalari palkansaaja vai yrittäjä. Tällä hetkellä virallinen kanta on, että maalari on yrittäjä, jos hän niin haluaa ja hoitaa yrittäjän ilmoitus- ja maksuvelvollisuudet.

Perinteisesti Verohallinto on miettinyt tarkkaan kenet kelpuuttaa yrittäjäksi, mutta hyväksynyt tuloverotuksessa minkä tahansa työstä maksetun korvauksen palkaksi. Ongelmallisiksi ovat nousseet eri alojen ammattilaiset, jotka haluavat olla palkansaajia, vaikka myyvät palveluja yrittäjien tapaan.

Näitä kevytyrittäjiä palvelemaan on syntynyt laskutuspalveluyrityksiä. Niiden liikeideana on hoitaa kevytyrittäjän hallinnolliset velvollisuudet ja samalla muuntaa yritystulo palkkatuloksi.

***

Laskutuspalveluyrityksen palveluja käyttävä työn suorittaja vastaa itse oman työnsä myynnistä ja markkinoinnista sekä sopii toimeksiannosta ja sen ehdoista toimeksiantajan eli työn tilaajan kanssa. Laskutuspalveluyritys laskuttaa työn tilaajalta sovitun hinnan omissa nimissään ja maksaa mahdollisen arvonlisäveron. Laskutuspalveluyritys vähentää oman palkkionsa ja käsittelee työn tekijälle tilittämänsä osan ennakkoperintälain mukaisena palkkana.

***

Näyttää siltä, että laskutuspalveluyrityksen asiakas eli työn suorittaja on palkansaajan asemassa vain tuloverotuksessa ja ennakonperinnässä. Työeläkejärjestelmässä hän kuuluu yrittäjien eläkelain piiriin. Työoikeuden kannalta hän ei liene ainakaan laskutuspalveluyrityksen työntekijä. Vaikka tuloverotuksessa hänet on hyväksytty työntekijäksi, on hän helposti häviäjä esimerkiksi arvioitaessa matkakustannusten vähennysoikeutta.

Kyse ei ole itsensä työllistävän henkilön halusta kiertää veroja tai muita pakollisia maksuja vaan siitä, että työelämän todellisuuteen on kehittynyt työn tekemisen tapa, jota ei saa millään sopimaan voimassa olevien lakien mukaisiin karsinoihin.

Yrittäjäksi ryhtyvä ammattilainen ottaa melkoisen byrokratian kantaakseen. Työntekijän velvollisuutena on vain työnsä tekeminen. Työnantaja hoitaa ennakonpidätykset, eläketurvan, työterveyshuollon, työsuojelun ja hankkii usein myös työkalut, työvaatteet ja asiakkaat.

Yrittäjäksi ryhtyvän on osattava hankkia vakuutukset ja luvat, tehtävä vero-, eläke- ja muut ilmoitukset ja kirjanpito. Sen byrokratian, jota yrittäjä ei osaa tai ei halua tehdä, tekemiseen voi onneksi palkata ulkopuolisen osaajan, tilitoimiston tai vaikka laskutuspalveluyrityksen.

***

Laskutuspalveluyritysten tulo markkinoille ja nopea kasvu osoittaa, että perinteisen yritystoiminnan ja perinteisen työsuhteen väliin on syntynyt uudenlainen tapa tehdä ja teettää työtä. Freelancer-toimittaja, Wolt-lähetti tai Über-kuski eivät ole sitä mitä yleensä mielletään yrittäjäksi, mutta eivät he ole työntekijöitäkään.

Vero- ja muun lainsäädännön tarkoitus ei ole muokata todellisuutta sääntöihin sopivaksi vaan niiden on sovittava todellisuuteen. Ongelmaa ei voi ratkaista yhden viranomainen tulkinnalla, vaan asiaa pitäisi tarkastella kokonaisuutena ja se taas kuuluu lainsäätäjälle.

Vesa Korpela

Kommentit (2)
 
  • Arja Iisakkala 4.12.2019 13.31
     
    Käytännössä asia ei ole noin yksinkertaista ainakaan eläkevakuuttamisen näkökulmasta. Merkitystä työeläkevakuuttamiselle on sillä, täyttääkö työ työsopimuslain mukaisen tunnusmerkistön ts. tehdäänkö sitä työnantajan johdon ja valvonnan alaisuudessa ja työnantajan välineillä. Mikäli vastaus on kyllä, niin työ kuuluu vakuuttaa työntekijän eläkelain mukaisesti. Esim. jos työnteettäjä antaa maalipurkin ja pensselin kouraan ja kertoo milloin ja mitä maalataan, niin sellaisesta työstä yrittäjän itsenäisyys ja riski on kaukana. Tällöin eläkevakuuttamisesta vastaa työnteettäjä eli työnantaja, eikä suinkaan työntekijä. Palkan maksaminen laskutuspalvelun kautta ei tee kenestäkään automaattisesti yrittäjää.
    Ilmoita asiaton viesti
  • Herakleitos 21.12.2019 9.22
     
    "Työsopimuslain mukainen tunnusmerkistö" on sekin pelkkä veteen piirretty viiva. Tunnusmerkistön "täyttyminen" on katsojan eli kontrolloivan viranomaisen(ETK, VH, Kela) silmissä ja viime kädessö oikeuden ratkaistavissa. Oikeuden puolestaan on otettava kantaa paitsi sopimustekstiin, myös siihen, mistä merkeistä "tunnusmerkistö" koostuu, miten niitä painotetaan ja kenen eduksi sekä mitä jostain oikeuden ratkaisusta kenties seuraa vakuutusjärjestelmälle sekä - last but not least - miten Verohallinto tulee itselleen epäedullista päätöstä tapansa mukaan vääristelemään.

    Lopulta ei päästä mihinkään siitä, että niin eläkevakuutuksen kuin verotuksenkin kannalta päätökset tehdään aina poliittisin perustein. Poliittisista perusteissa ei koskaan ratkaise työntekijän etu - yrittäjän edusta puhumattakaan. Henkilökohtaisesta kokemuksesta yrittäjänä voin vakuuttaa, että siinä ratkaisee aina 1) Eläketurvakeskuksen eli vakuutusyhtiöiden lobbarien etu, 2) Verohallinnon eli valtion etu sekä 3) Kelan eli toisen valtiollisen rahastajan etu.
    Ilmoita asiaton viesti

Kommentoi
Kommentoinnin yhteydessä kerättävät tiedot on tarkoitettu vain kommentoinnin pitämiseksi asiallisena. Kommentoinnin yhteydessä annettuja tietoja ei tallenneta asiakasrekisteriin, eikä niitä käytetä tai luovuteta muuhun tarkoitukseen.
Nimesi Sähköpostiosoitteesi (ei näy julkisesti)
Kommenttisi
Varmistus robottien varalta: Mitä onkaan viisi ynnä viisi?
Välitä Taloustaidon ylläpidolle huomiosi siitä, että kommentti on mielestäsi asiaton ja toivoisit sen poistamista.
Voit myös halutessasi antaa lisätietoja ylläpidolle:
Haluatko varmasti poistaa kommentin?

Blogit