”Enemmän rahaa on menetetty kurssiromahduksia odottaessa kuin itse romahduksissa.”
Tämä viisaus laitetaan usein legendaarisen sijoittajan Peter Lynchin suuhun. Varmuutta alkuperäisestä lausujasta minulla ei ole, mutta itse lentävä lause on niin osuva, että Lynch tuskin asiasta pahastuu.
Osakekurssien voimakas nousu koronakuopasta ja uusien huippulukemien nopea saavuttaminen on saanut osan sijoittajista arvuuttelemaan, ovatko markkinat ylikuumentuneet ja uusi kurssilasku kenties jo nurkan takana. Lynchin lause viittaa tämän arvuuttelun vaaroihin. Markkinoiden ajoittamista yrittävillä on näet vastassaan epäsuotuisat todennäköisyydet: osakemarkkinat kun nousevat suurimman osan ajasta.
Nousukaudet ovat tyypillisesti loivia ja pitkiä. Laskukaudet vastaavasti ovat äkillisiä, jyrkkiä ja nopeita. Jos siis ennustan jatkuvasti maltillista kurssinousua lähikuukausille, olen useimmiten oikeassa. Ja jos ennustan jatkuvasti kurssilaskua, olen suurimman osan ajasta väärässä. Tästä johtuen sijoitusaika on tärkeämpää kuin markkinoiden ajoittaminen. Tuotot kerätään olemalla sijoitusmarkkinoilla pitkään.
Koronakriisi myös sumentaa monen käsitystä lasku- ja nousukausien tyypillisestä kestosta. Viime vuosi oli todellinen pikakelaus: kun keskimäärin laskukausi osakemarkkinoilla on kestänyt noin 12 kuukautta, viime vuoden kurssipohja saavutettiin reilussa kuukaudessa. Vastaavasti toipuminen kriisiä edeltävälle tasolle kesti viime vuonna noin viisi kuukautta, kun tyypillinen kesto on noin 13 kuukautta. Historiallisesti nousukaudet ovat kestäneet vuosia.
Odottavan aika voi siis oikeasti olla pitkä ja käydä kalliiksi. Kun vuonna 2016 maailman osakemarkkinat nousivat uusiin huippulukemiin keskuspankkielvytyksen tukemana, moni tunsi kiusausta hypätä pois liikkuvasta junasta ja jäädä odottamaan parempaa oston paikkaa. Ne jotka näin tekivät, odottavat edelleen. Edes koronakriisin syvimmässä kuopassa maailman osakemarkkinat eivät käyneet vuoden 2016 huippujen alapuolella.
Markkinoiden ajoittamisen vaikeuden ohella sijoittajan tuottoja uhkaakin myös tiettyyn hintatasoon ankkuroituminen. Jos on myynyt kympillä, tuntuu tavattoman tyhmältä ostaa 12 eurolla. Mitä enemmän markkinat nousevat, sitä hankalampi on myöntää virheensä ja lähteä ostolaidalle. Ankkuroitumista voi välttää olemalla markkinoilla mukana koko ajan. Psykologisesti on helpompaa tehdä lisäsijoituksia nouseviin kursseihin kuin kytätä rahakasan päällä täydellistä oston paikkaa, jota ei kenties koskaan tule.
Salkkuaan rakentavan yksityissijoittajan kannalta järkevintä onkin tehdä ostoja ajallisesti kaikissa markkinatilanteissa ja hyödyntää mahdollisia kurssipudotuksia ostonpaikkoina. Esimerkiksi palkkatuloistaan säästävälle ajallinen hajautus hoituu kuin itsestään, palkka kun tipahtaa tilille kuukausittain.
Sijoittajan urallaan jo pidemmälle ehtinyt sijoittaja, joka aikoo lähivuosina alkaa purkaa sijoituksiaan esimerkiksi eläkepäivien rahoittamiseksi, voi myynneissään soveltaa samaa logiikkaa ja vähentää sijoitussalkkunsa riskitasoa asteittain. Näin osa varallisuudesta on turvallisemmissa kohteissa, eikä sijoituksia jouduta realisoimaan huonoimmalla mahdollisella hetkellä, jos kriisi vastoin todennäköisyyksiä iskeekin.
Oman taloudellisen tilanteen huomioiva sijoitussuunnitelma onkin sijoittajan paras ystävä niin nousu- kuin laskumarkkinoissa.
Topias Kukkasniemi
Kommentoi