Blogirintamalla kuuluu kummia. Euroopan keskuspankin pääjohtaja Christine Lagarde on liittynyt joukkoon iloiseen ja julkaissut blogitekstin rahapolitiikan normalisoinnista EKP:n nettivuilla.
Sijoitusmarkkinat ovat jo alkuvuoden aikana normalisoineet urakalla: korkotaso on ollut ripeässä nousussa ennakoiden keskuspankin tulevia toimia ja Euroopan osakemarkkinoiden arvostustaso on palannut kutakuinkin historialliseen keskiarvoonsa.
Paluu keskiarvoon on taloustieteessä, tilastotieteessä ja rahoituksessa usein käytetty termi, joka vihjaa, että keskiarvosta poikkeava tila voi jatkua vain määrällisen ajan ja että eri ilmiöillä on taipumus hakeutua kohti keskiarvoa.
Väärin tai ei, olen itse hahmottanut ilmiön aina lintujen ja hyönteisten kautta. Ajatellaan eristyksissä olevaa saarta, jolla on sekä lintuja että hyönteisiä. Linnut syövät hyönteisiä ravinnokseen, joten niiden populaatioiden koko vaikuttaa toisiinsa. Jos lintupopulaatio kasvaa, ne pyydystävät enemmän hyönteisiä, mikä johtaa hyönteispopulaation pienenemiseen. Pienentynyt hyönteispopulaatio tarkoittaa kuitenkin vähemmän ravintoa linnuille, mikä johtaa ajan myötä lintupopulaation pienenemiseen. Se puolestaan johtaa jälleen hyönteispopulaation kasvuun ja niin edelleen. Aikansa aaltoiltuaan lintu- ja hyönteispopulaatiot löytävät tasapainotilan, jota voi kutsua normaaliksi.
Paitsi lintuihin ja hyönteisiin, samaa logiikkaa voi käyttää myös korkoihin.
Ruotsalainen ekonomisti Knut Wicksell oli 1800-luvun loppupuolella tiettävästi ensimmäinen, joka käytti termiä luonnollinen korkotaso. Wicksellin ajatus on yksinkertainen: luonnollinen korkotaso on sellainen, joka ylläpitää vakaata hintatasoa. Jos korko on liian alhainen, se kiihdyttää inflaatiota, ja jos korkotaso on liian korkea, se on omiaan aiheuttamaan deflaatiota eli hintojen alenemista.
Nykypäivänä keskuspankkiirit puhuvat Lagarden tavoin neutraalista korkotasosta, mutta logiikka on sama: jos korko on liian alhainen, se kiihdyttää inflaatiota, ja jos se on liian korkea, se vähentää lainanottoa ja heikentää talouskasvua, mikä puolestaan vähentää inflaatiopaineita. Yksinkertaista.
Ainoa haaste on, että kukaan ei tiedä tarkalleen, millä tasolla luonnollinen korkotaso tai neutraali korkotaso on. Nykyisestä inflaatiosta voimme päätellä ainoastaan, että se todennäköisesti on nollakorkoa korkeampi. Mutta kuinka paljon?
Keskuspankkiirien ei auta kuin kokeilla – monimutkaiset taloudelliset mallit tukenaan – ja tarkkailla vaikutuksia talouteen. Tästä syystä keskuspankin toimissa ja viestinnässä korostuvat sanat ”asteittainen, joustava ja optionaalinen” eli käytännössä mahdollisuus muokata lähestymistapaa lennosta.
Uudessa ja epävarmassa tilanteessa keskuspankkiirien lähestymistapa vaikuttaa järkevältä myös sijoittajille. Sijoitusmarkkinoilla rahapolitiikan normalisointi tarkoittanee normaalia voimakkaamman hintaheilunnan jatkumista. Isojen peliliikkeiden ja äärimmäisten positioiden välttäminen jättää salkkuun joustovaraa ja mahdollistaa tarttumisen hintaheilunnan tarjoamiin mahdollisuuksiin.
Arvostustason normalisoituminen tarkoittaa puolestaan tulevaisuuden tuotto-odotusten kohenemista, mikä on sijoittajan kannalta positiivinen asia. Toisaalta riskinä on rahapolitiikan liian nopea kiristyminen, joka heikentäisi talouskasvua ja yritysten tuloskasvua. Asteittainen lähestymistapa eli uusien ostojen ajallinen hajauttaminen mahdollistaa halventuneen hinnoittelun hyödyntämisen nyt, mutta jättää pelimerkkejä myös vastaisuuden varalla.
Topias Kukkasniemi
Kommentoi