Viimeiset viikot ovat olleet monella tapaa haastavia. Positiiviset uutiset eivät paljon palstatilaa saa, ja ajatukset karkailevat tuon tuosta Ukrainaan.
Olen aloittanut jokaisen työpäivän muistuttamalla itseäni, että hoidossamme on muun muassa suomalaisten eläkesäästöjä, suomalaisten yrittäjien elämäntyöllään kartuttamia omaisuuksia ja esimerkiksi säätiöiden varallisuutta, minkä tuotosta säätiöiden toiminta on riippuvaista. Omat tunteet on siis laitettava sivuun ja pidettävä pää kylmänä.
Yhdeksi hyväksi keinoksi olen havainnut tukeutua niiden henkilöiden ajatuksiin, joilla on kokemusta kovista paikoista.
Yksi suosikkini kovissa paikoissa koulituista optimisteista on edesmennyt presidentti Mauno Koivisto, joka lausui aikoinaan seuraavasti:
”Yleensä elämässä on viisasta luottaa siihen, että kaikki menee hyvin. Yleensä se kannattaa siinäkin tapauksessa, ettei itse siihen edes uskoisi. Sillä usein on käynyt käänteisesti niin, että uhkakuvat alkavat toteutua juuri sen takia, että niihin varaudutaan.”
Koivisto ei lausunnossaan viitannut sijoitusmarkkinoihin, mutta olisi yhtä hyvin voinut viitata, sillä sijoittaminen on ihmisten käyttäytymistä ja sijoittajien käyttäytymisellä on oma roolinsa kriisien syntymisessä ja etenkin syventymisessä.
Talouskasvu perustuu ihmisten odotuksiin paremmasta huomisesta. Jos odotukset ovat vahvat, investoinnit virtaavat ja talous kehittyy suotuisasti. Jos odotukset heikkenevät, investoinnit vähenevät ja kasvu heikkenee. Kasvun heikkeneminen painaa odotuksia ja syntyy itseään ruokkiva kierre, joka pahimmillaan johtaa talouskriisiin.
Sijoitusmarkkinoilla pelot kierteen syntymisestä saavat toisinaan aikaan ylireagointia, jossa sijoittajat haluavat arvopapereistaan eroon lähes hintaan mihin hyvänsä.
Englantilainen taloustieteilijä John Maynard Keynes kutsui käyttäytymistä termillä animal spirits. Keynesin kantava ajatus on, että ihmismieli näkee toiminnan lähes aina passiivisuutta parempana vaihtoehtona. Ihmisen evoluutioympäristössä näin on ollutkin. Aroilla ja savanneilla selkäydinreaktio juosta karkuun vaaran uhatessa piti ihmiset hengissä. Vaikka vaaraa ei todellisuudessa olisi ollutkaan, ei karkuun juoksemisesta ollut suurta haittaakaan.
Haasteena on, että käyttäytymismalli ei toimi yhtä hyvin moderneilla rahoitusmarkkinoilla, jossa se päinvastoin saattaa luoda vaaranpaikkoja sielläkin, missä niitä muutoin ei olisi. Toisaalta muiden sijoittajien virhearvioinnit voivat avata tuottoisia ostomahdollisuuksia niille, jotka pitävät päänsä kylmänä.
Milloin kyseessä on ylireagointi ja milloin ei, on tietenkin hankalaa arvioida ja selvää vasta jälkikäteen. Jonkinlaisia suuntaviivoja nykyiseen tilanteeseen voi kuitenkin saada markkinareaktioista historiallisiin geopoliittisiin kriiseihin. Tyypillisesti ne ovat olleet varsin lyhytkestoisia ja suuruudeltaan maltillisia.
Markkinareaktio Ukrainan sotaan on ainakin toistaiseksi mukaillut historiallisten geopoliittisten kriisien keskiarvoja. USA:n osakemarkkinat laskivat noin seitsemän prosenttia, minkä jälkeen ne ovat jo toipuneet Venäjän hyökkäystä edeltävälle tasolle. Euroopassa markkinareaktio on ollut jonkin verran suurempi, mitä selittää muun muassa energiasektorille mahdollisesti asetettaviin pakotteisiin liittyvä epävarmuus.
Epävarma tilanne kysyy uskoa tulevaisuuteen, mutta sitä on historian perusteella viisasta tuntea. Kuten Koivisto asian tiivisti:
”Ellemme varmuudella tiedä, kuinka tulee käymään, olettakaamme, että kaikki käy hyvin.”
Topias Kukkasniemi
Kommentoi