Maanantaina julkaistiin VATT:n ja Palkansaajien Tutkimuslaitoksen kauan odotettu tutkimus kotitalousvähennyksestä. Tutkimustiedotteen otsikko ”Tutkimus: Kotitalousvähennys ei lisää työllisyyttä tai kitke harmaata taloutta” sai etujärjestön paatuneenkin veroekonomistin hätkähtämään - joudunko nyt muuttamaan mielipidettäni aiemmin niin auvoisena pitämästäni kotitalousvähennyksestä?
Tutustuttuani tarkemmin itse tutkimukseen, tiedotteen johtopäätökset eivät vaikuttaneet enää yhtä yksiselitteisiltä ja suoraviivaisilta. Vaikka vähennyksen teoreettisella tasolla päteville perusteluille ei löytynyt kyseisestä tutkimuksesta tukea, ei mahdollisia vaikutuksia voi sen perusteella sulkea poiskaan.
Itse tutkimus on ensimmäinen Suomessa tehty akateeminen hanke, jossa selvitetään kotitalousvähennyksen vaikutuksia sen piirissä olevien palveluiden käyttöön ja sitä kautta myös työllisyyteen ja harmaaseen talouteen.
Tutkimuksessa on kaksi varsinaista empiiristä tutkimusasetelmaa, joissa kotitalousvähennyksen vaikutus on pyritty saamaan selville.
Ensimmäisessä asetelmassa tutkitaan, millainen vaikutus siivouspalveluihin oikeuttavan vähennyksen käyttöönotolla oli Ruotsissa. Toisessa tutkitaan sitä, miten Suomessa vuonna 2009 tehty kotitalousvähennyksen remonttipalveluihin kohdistuvan maksimimäärän nosto (1 150e/v->3 000e/v) vaikutti.
Tutkimuksessa ei havaita, että Ruotsissa vuonna 2007 käyttöönotettu vähennys olisi lisännyt siivouspalveluiden raportoitua myyntiä. Näin ollen tutkimuksessa arvioidaan, ettei se myöskään parantanut työllisyyttä tai vähentänyt harmaata taloutta.
Samassa tutkimusasetelmassa analysoidaan myös Ruotsissa vuonna 2009 toteutettua muutosta, jossa yritykset tilittävät kuluttajien sijaan vähennyksen palvelunoston yhteydessä. Järjestelmämuutoksella näkyy olevan tulosten mukaan enemmän vaikutusta, mutta tutkimuksessa niitäkin pidetään hyvin epävarmoina, koska samaan aikaan iskenyt finanssikriisi vaikeuttaa analyysia.
Suomea koskevan toisen tutkimusasetelman kohdalla ei taasen voida sanoa, että maksimimäärän nosto vuonna 2009 olisi lisännyt remonttialan yritysten liikevaihtoa. Tähän analyysiin tutkijat suhtautuvat varauksella edellä mainitun finanssikriisin takia. Kotitalousvähennyksen muutoksen vaikutusta on haastava eritellä olosuhteissa, jossa finanssikriisi ja syvä kansantuotteen pudotus vaikuttavat kulutukseen huomattavasti.
Kun tutkimuksessa tarkastellaan, millaisia vaikutuksia kotitalousvähennyksellä on alan liikevaihtoon, haastetta lisää se, että kotitalousvähennyksen määrä on kokonaisuuteen nähden pieni. Tarkasteltavan remontointialan liikevaihtoon suhteutettuna alalle kohdistuva kotitalousvähennyksen määrä on prosentin luokkaa ja siivousalalla noin kaksi prosenttia. Vähennykseen tehtyjen muutosten vaikutusta ei ole kovin yksinkertaista siten eritellä muista samaan aikaan vaikuttavista muuttujista.
Ensimmäisen tutkimusasetelman kohdalta on hyvä myös miettiä, missä määrin tuloksen tulkinta on yleistettävissä Suomeen. Jos on, niin ovatko myös aiemmat tutkimustulokset Ruotsista yleistettäviä? Ruotsin kotitalousvähennyksiä on nimittäin tutkittu Suomea enemmän.
Tuoreimpia vuodelta 2020 ovat Direkta och indirekta sysselsättnings-effekter av ROT-reformen -tutkimus ja Rutavdraget – konsekvenser av reformen (RiR 2020:2) -raportti.
Nyt julkaistusta tutkimuksesta poiketen, näiden Ruotsin tutkimusten johtopäätöksinä on nähty työllisyysvaikutuksia.
Jälkimmäisessä siivouspalveluiden vähennystä koskevassa Ruotsin valtion tarkastusviraston tutkimuksessa havaittiin, että vähennyksen avulla palveluita ostaneiden lapsiperheiden työn tarjonta on lisääntynyt ja ulkomailla syntyneiden alan työntekijöiden työmarkkina-asema on kohentunut. Johtopäätöksenä on kuitenkin, että Ruotsin hallituksen arvioille itsensä rahoittavasta vähennyksestä on heikosti empiiristä tukea.
Uutta luotua työpaikkaa kohden vähennys vaikuttaa näidenkin tutkimusten perusteella siis melko kalliilta työllisyystuelta, vaikka vähennyksen teoreettiset perusteet ovat intuitiivisia: vähennys leikkaa työvoimavaltaisen ostetun palvelun veroja sellaisten töiden osalta, joissa vaihtoehtona on tehdä itse verottomasti. Se kannustaa näin työnjakoon ja erikoistumiseen ja voi myös edistää sukupuolten tasa-arvoa. Samalla se vähentää kannustimia käyttää harmaata taloutta ja voi näin parantaa alan työntekijöiden työmarkkina-asemaa.
Itse näen, että vähennyksellä on hyvät perustelut Suomen kaltaisessa järjestelmässä, jossa työn verotus on raskasta ja palkansaajien marginaaliverot korkeimmillaan hyvin korkeita. Matalat marginaaliverot ja kevyt työn verotus taas merkitsisivät sitä, että tällaiselle vähennykselle olisi vähemmän tarvetta.
Se, että vähennystä käyttävät useammin hyvätuloiset onkin enemmänkin järjestelmän ominaisuus kuin ongelma. Hyvätuloisten palkansaajien kohdalla vähennys osaltaan pehmentää korkeimpien marginaaliverojen vaikutusta. Työtä on kannattavampi painaa 50-60 prosentin marginaaliveroa maksaessa, jos sillä välin kotitaloustyötä saa kevyemmin verotettuna.
Kustannustehokkuutta heikentää toki se, että vähennystä käyttävät muutkin kuin työmarkkinoilla olevat. Vähennyksen käyttäjistä iso osa onkin eläkeläisiä. Eläkeläisten vähennykselle on kuitenkin muitakin perusteluja kuin työllisyyden lisääminen. Esimerkiksi kotitalous- ja remontointipalveluita ostaessaan he voivat säästää julkisten sote-palveluiden käyttöä.
Empiirisen analyysin lisäksi VATT:n ja PT:n julkaisu koostuu mielenkiintoisesta viime vuonna toteutetusta kyselytutkimuksesta suomalaisilta kotitalouksilta. Sen ja tilastoaineiston perusteella tutkijat arvioivat, että kotitalousvähennyksen yksityiskohtia ei tunneta hyvin. Tämä selittää myös vähennykseen tehtävien muutosten vähäisiä vaikutuksia. Jos järjestelmää ei tunneta ja sen muutoksista ei pysytä kärryillä, ei muutoksilla voi juuri olla vaikutusta käyttäytymiseen.
Tästä tuloksesta voidaan ottaa oppia siinä, että järjestelmän jatkuvaa edestakaista veivaamista ei ole syytä jatkaa. Parametrien vakiinnuttaminen tulevaisuudessa auttaisi tuomaan vähennyksen merkityksen selvemmäksi kuluttajille.
Tieto vähennyksestä ja sen merkityksestä kulkeekin veronmaksajille pikkuhiljaa, mikä myös vaikeuttaa vaikutusarviointia. Esimerkiksi Ruotsissa siivouspalveluita koskevaa vähennystä sai vähennyksen toisena voimassaolovuonna 2008 vajaa 100 000 henkeä. Käyttäjien määrä kasvoi kuitenkin tasaisesti ja kahdeksan vuotta myöhemmin vuonna 2016 heitä oli jo yli 700 000, vaikkei vähennys muuttunut tänä ajanjaksona anteliaammaksi.
Kyselytutkimuksen valossa tutkijat arvioivat harmaan talouden olevan alalla vähäistä nykyään. Vähennys täyttää Suomessa tänä vuonna jo 20 vuotta, joten sen voisi hyvin olettaa vähentäneen meillä harmaata taloutta viime vuosituhannen lopun tilanteeseen nähden.
Loppupeleissä nyt julkaistun tutkimuksen tuloksia ei voikaan yleistää siten, että Suomessa kotitalousvähennys ei lisäisi työllisyyttä tai vähentäisi harmaata taloutta verrattuna tilanteeseen, jossa vähennystä ei olisi. Otin tutkimustiedotteen otsikosta kuitenkin mallia tämän tekstin otsikointiin.
Mikael Kirkko-Jaakkola
Kommentoi