Kenellekään ei liene yllätys, että ruoan hinta on viime aikoina noussut. Hintojen nousun on varmasti huomannut epätarkinkin kaupassa kävijä. Hintoja nostaa mm. lannoitepula, sodan myötä kohonneet energiahinnat ja viime vuoden heikko sato.
Huhtikuun tilastojen mukaan ruoan – tai tarkemmin sanottuna ”elintarvikkeiden ja alkoholittomien juomien” – hinnat nousivat 5,9 % vuoden takaisesta. Viime vuosina on totuttu erittäin maltilliseen hintojen nousuun, tai jopa hintojen laskuun vuosina 2014–2017. Muistatteko vielä nuo halpuutuksen vuodet?
Erityisen nopeasti alkuvuonna (tammi-huhtikuu) ovat nousseet kahvin (41 %) ja kalan (31 %) hinnat. Vaikka lähes kaikkien elintarvikkeiden hinnat ovat nousseet, muutama poikkeus vahvistaa säännön. Marjojen, omenien ja purukumin hinnat ovat sentään laskeneet.
Ruoan hinnan nousun ennakoidaan jatkuvan vielä jonkin aikaa. Pellervon taloustutkimuksen (PTT) arvion mukaan ruoan hinta nousee kuluvana vuonna keskimäärin 11 %. Nopeamman nousun ajat ovat siis heidän näkemyksensä mukaan vielä edessä. Tulevaisuuden ennustamiseen liittyy toki paljon epävarmuuksia, kuten esimerkiksi se, miten sota etenee ja millaiset ovat kuluvan satokauden sääolosuhteet.
Miten ruoan hinnan nousu vaikuttaa suomalaisiin?
Heti alkuun on hyvä muistuttaa, että vaikka ruoan hinnan nousu kirpaisee, olemme me suomalaiset kuitenkin hyvässä asemassa moniin kehittyviin maihin verrattuna. Meillä Suomessa ruokaa riittää, vaikka sen hinta nousee. Maailmalla povataan jo ruokapulaa, ja siitä kärsii erityisesti köyhimmät maat. Inhimillisen kärsimyksen lisäksi uhkana on levottomuudet.
Vaikka meillä ei ruokapula näköpiirissä häämötäkään, hintojen nousu tuntuu kuluttajien kukkarossa. Etenkin, kun samaan aikana myös asumisen kustannukset ja velallisilla lainakorot ovat nousussa.
Keskimääräisellä suomalaisella perheellä menee vajaat 5 000* euroa vuodessa ruokaan, mikä on noin 12 % kotitalouksien kulutuksesta. Tämä luku ei sisällä ravintolasta ostettua ruokaa. Jos PTT:n ennuste ruoan hinnan noususta toteutuu, tarkoittaa se noin 500 euron lisämenoa kuluvana vuonna.
Perheitä on toki monenlaisia, joten keskimääräinen ei välttämättä ole hyvä vertailukohta omalle kohdalle. Yksihenkisillä perheillä menee luonnollisesti selvästi vähemmän rahaa ruokaan kuin lapsiperheillä. Lapsiperheiden keskimääräiset ruokamenot ovat noin 8 300 euroa vuodessa, joten ennakoitu ruoan hinnan nousu tarkoittaisi noin 9 00 euron lisälaskua.
Mitä tehdä? Kukin reagoi kukkarolleen ja arvoilleen sopivalla tavalla
Miten kotitalouksien kannattaisi reagoida hintojen nousuun? Tähän on mahdotonta antaa yksiselitteistä vastausta, koska kotitalouksien tilanteet eroavat niin paljon. Moni pienituloinen kotitalous on jo nyt vaikean paikan edessä, kun taas moni keski- ja hyvätuloinen kotitalous selviää asiasta enemmänkin harmituksella.
Yksi yleispätevä vinkki niin pieni- kuin hyvätuloisille kotitalouksille on se, että ruokahävikkiä kannattaa vähentää. Siitä kiittää niin kukkaro kuin ilmastokin. Luonnonvarakeskuksen tilastojen mukaan suomalaiset heittävät ruokaa pois 20–25 kg per henkilö vuodessa. Eniten hävikkiä syntyy vihanneksista ja juureksista (23 %), toiseksi eniten hedelmistä ja marjoista (17 %) ja kolmanneksi eniten kahvista (14 %).
Tyypillinen tapa reagoida hintojen nousuun on vähentää kulutusta. Ruoka on kuitenkin perustarve, joten määräänsä enempää ei sen kuluttamista voi vähentää. Ruoan hinnan nousu saattaa siten vähentää muiden vähemmän elintärkeiden tuotteiden ja palveluiden kulutusta. Myös heräteostoksia kannattaa vähentää, jos taloudessa on tiukkaa.
Yksi tapa säästää ruokalaskussa on siirtyä halvempiin tuotemerkkeihin, mikäli aiemmin on käyttänyt kalliimpia merkkejä. Kauppojen omat merkit ovat usein selvästi edullisempia kuin saman tuotteen brändimerkit.
Halvempiin tuotemerkkeihin siirtyminen tarkoittaa kuitenkin usein sitä, että tuote ei ole kotimainen. Moni kuluttaja haluaa tukea valinnoillaan kotimaista ruoantuotantoa – etenkin nyt Ukrainan sodan syttymisen jälkeen, kun ruoan saatavuus ja huoltovarmuus ovat nousseet arvoon arvaamattomaan. Moni joutuukin nyt tekemään kulutuspäätöksiään arvojen ja hintojen puristuksessa.
Ostoksilla kannattaa olla tarkkana myös pakkauskokojen kanssa. Yksi valmistajien tapa reagoida nousseisiin valmistuskustannuksiin voi nimittäin olla ns. shrinkflation eli pakkauskoon pienentäminen, kun samalla tuotteen hinta pysyy ennallaan. Joskus tämä voi olla hyväksikin (esim. allekirjoittaneen osalta karkkipussien koon pienentäminen tekisi hyvää), mutta ainakin asiasta on hyvä olla tietoinen arjen kauppareissulla.
Kuten todettua, kotitalouksien tilanteet eroavat ja jokainen voi reagoida tilanteeseen kukkarolleen ja arvoilleen sopivalla tavalla. Oman taloudenpidon kannalta tärkeää on kuitenkin se, että nousevien hintojen tilanteessa on tietoinen omista kulutusmenoistaan ja tarpeen vaatiessa reagoi tilanteeseen. Hintojen ja korkojen nousun vaikutus rahojen riittävyyteen on viimeistään nyt hyvä käydä läpi.
*Perustuu Tilastokeskuksen kulutustutkimukseen vuodelta 2016. Silloin kotitalouksilla meni keskimäärin 4380 eur ruokaan vuodessa. Tätä lukua on tarkistettu ylöspäin yleisellä ruoan inflaatiolla.
Henna Mikkonen
Kommentoi