Viime vuonna vuokrat nousivat taas 3 prosenttia veronmaksajien tuella rakennetuissa asunnoissa. Vapailla markkinoilla oltiin selvästi maltillisempia.
Miksi, kun inflaatio ja korot pysyivät nollan tuntumassa ja kikykin tuli? Muuttoliike ja kaupungistuminen toki luovat paineita pääkaupunkiseudulla. Mutta ennen kaikkea mieleen tulee asumistuki ja sen kärkkäät hyödyntäjät. Enkä nyt puhu asukkaista.
Kela maksoi viime vuonna asumistukia yli 1,8 miljardia (+11 %). Tuet ovat kasvaneet vuosikausia rajusti, samoin saajamäärät, joita on nyt jo 860 000.
Jos asumistuki ei vivuttaisi hintoja ylöspäin, vuokrataso voisi asiantuntijoiden mukaan olla kymmeniä prosentteja alempi. Kafkamaisesti sanottuna: jos asumistukea ei olisi, sitä tarvittaisiin paljon vähemmän.
***
Irvokasta on, että ammattiliittojen VVO tunnetaan aivan erityisen ahneena vuokrakiskurina. Kaiken järjen mukaan sen pitäisi olla markkinoiden toisessa päässä jarruttamassa nousua. Suurena toimijana sillä on iso vaikutus vuokramarkkinoihin – suuntaan tai toiseen.
Nyt se on kerännyt satojen miljoonien voitot vuokralaisten ja veronmaksajien selkänahasta ja näyttänyt huonointa mahdollista esimerkkiä. Voitto on sinänsä yritystoiminnassa hyvä ja terve kannustin, mutta tässä se kerätään suurimmalta osin julkisista tuista.
***
Vuokrankorotuksiin valuva asumistuki on pois köyhien ja pienituloisten taskusta. Jos asumistukeen kuluisi vähemmän rahaa, olisi varaa tukea pienituloisia paremmin osuvilla tavoin.
Asumistuki muodostaa myös yhden pahimmista kannustinloukuista. Jos asukkaan tulot nousevat, asumistuen aleneminen voi leikata peräti kolmanneksen lisätienestistä. Verojen ja muiden lisäksi.
Vaikka asumistuen ongelmat ja haittavaikutukset tunnetaan ja tunnustetaan, järjestelmää on tavattoman vaikea muuttaa. Tuen saajat ovat siitä niin vahvasti riippuvaisia.
Asumistuen muutokset ovat myös erittäin alttiita populistiselle myllytykselle. Jos muutos tuo puolelle saajista vitosen lisää ja veisi toiselta puolelta vitosen pois, on helppo arvata kumpaan puoleen huomio keskittyisi.
***
Jollain keinoin tämä iso kannustinloukku ja vuokrien korotusautomaatti pitäisi purkaa, mutta miten? Miten tukea pienituloisia toisella tavoin niin, että raha ohjautuisi paremmin oikeaan kohteeseen?
Se on tietenkin selvää, että vaikka keinot keksittäisiin, muutoksen pitäisi edetä asteittain. Vähän niin kuin asuntolainojen korkovähennyksen alentaminen. Yhtäkkinen mullistus olisi kohtuuton kaikille osapuolille, niin asukkaille kuin vuokranantajille. Ja tottakai pitäisi huomioida maan eri osien erilainen tilanne.
Tässä on iso haaste sosiaalipolitiikan ja talouden asiantuntijoille. Onko tehtävä (ainakin poliittisesti) mahdoton? Onko todettava, että kohta olemme kaikki asumistuen piirissä, mutta mitään ei voida tehdä?
Antti Marttinen
Kirjoittaja on Taloustaidon päätoimittaja.
