veronmaksajat.fi

VERONMAKSAJAN
TALOUSTAITO
-
TAITAVAA
TALOUDENPITOA

Mitä yhteistä on sijoitusmarkkinoilla ja sveitsiläisellä pizzerialla?

Aarni Pursiainen

Kävin taannoin lomaresulla Genevessä. Lounasaikaan ruokapaikkaa etsiessämme Sveitsin laatu mutta myös hintataso kiteytyi noin 130 euron ravintolalaskussa muutamasta pizzasta ja kokiksesta. Tämä oli mielestäni melko kallista, sillä vastaava ateria Ranskan puolella olisi maksanut noin 50 euroa.

Ratkaisumme olikin jättää syömiset Sveitsin puolella hieman vähemmälle ja pyrkiä syömään Ranskassa. Toisaalta sveitsiläisiä hintataso ei haitannut ja ravintolat olivat melko täysiä.

Mielestäni tämä ravintolaesimerkki kuvaa sijoitusmarkkinoiden tämänhetkistä tilannetta hyvin. Jokainen ammattisijoittaja tietää, että oikeastaan kaikki sijoituskohteet maailmassa on hinnoiteltu hyvin kalliiksi.

Keskuspankkien ennätysalhainen korkotaso on mahdollistanut osakemarkkinan hinnoittelun nousun samoille tasoille kuin missä yleensä ollaan ennen isoa korjausliikettä alaspäin. Sama tilanne koskee laajalti myös kiinteistöjä, infrastruktuurisijoittamista ja pääomarahastoja vain muutamia muita omaisuusluokkia mainitakseni.

Rationaaliset sijoittajat, joiden katsontakulma riskinottoon on korostetun teoreettinen ja perustuu yleensä tilinpäätösanalyysiin, ovat jo kauan sitten todenneet, että tässä touhussa ei ole järkeä ja ovat poistuneet markkinoilta. Eräässä mielessä myös minun ravintolakäytökseni Sveitsissä vastaa tätä analyysiä: vähensin ostamista ja siirryin toiselle "markkinapaikalle".

Kuitenkin myös havaitsin, että osaa ruokailijoista hinta ei hirvittänyt ja pizza kävi kaupaksi. Onko tämä joukko täysin epärationaalinen? Ei suinkaan, sillä samoin kun ravintolassa riitti ruokailijoita, on myös markkinoilla suuri joukko sijoittajia, joiden mielestä hinta ei ole este ostamiselle. Syitä voi olla monia, mutta kaksi ilmeistä syytä yli muiden löytyy.

Ensimmäinen syy on ero mekanismissa, jolla sijoituskohteen arvo määritellään. Vastakohtana tilinpäätösanalyysiin, jossa usein viitekehyksenä on historiallinen arvostus ja mahdolliset poikkeamat tietyistä normaaliarvoista, markkinaa voidaan arvioida myös relatiivisesti. Eli onko kohteen hinta suhteessa muihin mahdollisiin sijoituksiin korkea vai matala?

Relatiivisella tarkastelulla voi edelleen nähdä osakkeissa arvoa. Keskuspankit ovat painaneet korot viiteen vuoteen asti negatiivisiksi Euroopassa. Jos eurooppalaisten osakkeiden osinkotuotto on lähes 4 % ja earnings-yield (käänteinen P/E) lähes 5 %, on tämä suhteutettuna negatiivisiin riskittömiin korkoihin jo riittävä syy ostaa osakkeita.

Toinen syy on, että suuri osa sijoittajista on pakotettuja ottamaan sijoitusriskiä. Minulla oli Sveitsin retkelläni mahdollisuus ottaa kantaa pizzojen hintoihin vähentämällä ostamista. Samoin yksityissijoittajat tai family-office typpiset toimijat voivat todeta, että riski/tuotto suhde ei ole enää houkutteleva ja he voivat poistua markkinoilta odottamaan parempaa hetkeä tulla uudestaan markkinoille.

On kuitenkin suuri joukko sijoittajia, joilla on "aina nälkä", eli esimerkiksi eläkeyhtiöt ja säätiöt, stipendirahastot ja hedgefundit saavat jatkuvasti uusia rahavirtoja, jotka on pakko sijoittaa.

Jos esimerkiksi eläkesäätiön asiamieheltä vaaditaan vuosittaista vähintään 5 prosentin tuottoa, ei hänellä ole luksusta todeta, että markkinat ovat nyt liian kalliit ja olisi parempi odottaa korjausta, jolloin pääsisi tankkaamaan edullisia osakkeita. Osalla sijoittajia on luksusmahdollisuus odottaa ja yrittää markkina-ajoitusta, mutta samoin on myös suuri joukko sijoittajia, jotka ovat miltei asemaansa pakotettuja ostamaan lisää riskiä.

Miten sijoittajan pitäisi olla positioitunut markkinaan?

Mielestäni tällä hetkellä relatiivinen näkökulma hinnoitteluun on parempi. Kiistatta markkina on kallis, mutta välittömän romahduksen laukaisevaa tekijää on vaikeata löytää.

Markkinoiden uudelleen hinnoittelun todennäköisesti laukaisee korkojen nousu. Kuitenkin ajureita, jotka nostaisivat korot nopeasti ja yllätyksellisesti, ei juurikaan ole. BKT:n kasvu länsimaissa on selvästi positiivista, mutta kumminkin matalaa. Samoin inflaatio ja palkkapaineet ovat pikemmin laskussa.

Mikäli korot eivät nouse, voi markkinan arvostustaso pysyä kalliina vielä pitkään. Riskit tiedostaen, osakeylipainoa voi edelleen perustella. Myös Sveitsi on – kalliista pizzoista huolimatta – hieno maa!

Aarni Pursiainen

Kirjoittaja on Fennia Varainhoidon arvopapereista vastaava johtaja.

 

Kirjoittajasta

Aarni Pursiainen

Aarni Pursiainen on Fennia Varainhoidon arvopapereista vastaava johtaja.

Haluatko lisää hyötytietoa taloudesta?

Tilaa tästä Veronmaksajien ilmainen uutiskirje.
Voit peruuttaa sen koska tahansa.