veronmaksajat.fi

VERONMAKSAJAN
TALOUSTAITO
-
TAITAVAA
TALOUDENPITOA

Valta ja vastuu eläkelupauksen lunastamisesta – kolikolla on myös kääntöpuoli

Katja Bjerstedt

Suomessa työeläketurva on etuusperusteista ja lakisääteistä. Vuosien saatossa ja eläkeuudistusten myötä eläke-etuudet ovat samankaltaistuneet yksityisellä ja julkisella sektorilla. Sanotaan, että eläke-etuudet ja niiden rahoitus ovat saman kolikon kaksi puolta. Kun eläkekolikon kääntää etuuspuolelta rahoituspuolelle havaitsee perustavanlaatuisia eroja.

Yksityisaloilla eläke-edut ovat lakisääteisiä, ja eläkkeiden rahoituksesta sovitaan maksajien kesken. Sosiaali- ja terveysministeriö vahvistaa maksun. Työeläkevakuutusyhtiöt ovat lain mukaan itsenäisiä, ja ne toimivat tehtyjen päätösten toimeenpanijoina. Työeläkeyhtiöiden taloudellinen rakenne on täysin erillään yksityisen sektorin muiden toimijoiden taloudellisista rakenteista. Yksityisalojen palkansaajien eläkkeitä ei rahoiteta verovaroilla. Vastuussa eläkelupausten lunastamisesta ovat viime kädessä eläketurvan rahoittajat, yksityiset yritykset ja niissä työskentelevät palkansaajat.  

Kuntaeläkkeissä valta ja vastuu eläkelupauksista on poliittisilla päättäjillä. He ovat vastuussa paitsi kunnista, niiden taloudesta ja palveluiden rahoittamisesta myös kuntatyöntekijöiden eläkkeistä. Myös kuntaeläkkeissä laki määrittää etuudet. Kuntaeläkemaksusta päätetään kuntaeläkkeitä toimeenpanevan Kevan valtuustossa, joka koostuu kuntavaalien määrittämän poliittisen jakauman perusteella mandaattinsa saavista päättäjistä. Kuntaeläkejärjestelmä on osa kuntataloutta, se ei ole samaan tapaan itsenäinen sosiaalivakuutusjärjestelmä kuin yksityisalojen työeläkejärjestelmä.

Eläketurva ja sen rahoitus voidaan järjestää monilla eri tavoilla. Nykyisiin erilaisiin rakenteisiin on historialliset syynsä.  Yksityisen sektorin työeläkkeitä on rahastoitu järjestelmän perustamisesta lähtien. Eläkerahastoihin karttuu varoja ja niistä myös puretaan varoja koko ajan vakuutustapahtumien eli eläkkeiden myöntämisen ja maksamisen myötä. Kuntaeläkkeissä rahastointi aloitettiin myöhemmin, kun alettiin varautua kuntatyöntekijöiden ikääntymisestä johtuvaan menojen kasvuun. Kuntaeläkejärjestelmän rahastot ovat puskurirahastoja, niiden keräämisestä ja purkamisesta päätetään erikseen. Mitään lakia tai ennakkosopimusta rahastojen purkamisesta ei ole. Kuntaeläkkeiden rahoitus ei myöskään perustu vakuutusperiaatteeseen.

Yksityisaloilla vakuutusperiaate kytkee eläkelupaukset ja eläkerahastot toisiinsa. Jokainen eläke, sekä karttuva että maksussa oleva, muodostuu jakojärjestelmäosasta ja rahastoidusta osasta. Eläkkeiden rahastoituvista osista muodostuu eläkevastuu, jonka katteena eläkeyhtiöllä on oltava riittävästi varoja rahastoituna. Myös jakojärjestelmäosaa varten on varattu rahastointia, joka puskuroi odottamattomia muutoksia tässä osassa eläkemenoa.

Yksityisellä sektorilla eläketoimijat kilpailevat keskenään. Julkisalojen eläketurvan toimeenpano on järjestetty niin, että eläkeratkaisutoiminta on keskitetty Kevaan. Puskurirahastoja on sen sijaan kunnilla Kevan sijoitettavana sekä valtiolla ja eräillä muilla toimijoilla omassa hallinnassaan. Keva ei katso kilpailevansa yksityisen sektorin eläkejärjestelmän kanssa. Käytännössä on kuitenkin olemassa vyöhyke, jolla toimivat yritykset voivat valita, vakuuttavatko työntekijänsä yksityisalojen vai kunnallisen eläkelain mukaan.

Yksityisaloilla työeläkemaksun rakenne heijastelee vakuutusperiaatetta. Maksun osat jakaantuvat eläkkeen rahastoituvien osien ja jakojärjestelmäosaa koskevan eläkemenon rahoittamiseen sekä toimeenpanon kustannusten kattamiseen. Kuntaeläkkeessä maksun, rahastoinnin ja etuuden kytkentää vakuutusperiaatteen kautta ei ole. Kuntaeläkemaksun rakenne heijasteleekin pikemminkin markkinatilannetta, jota voisi myös kilpailutilanteeksi kutsua.

Sote aiheuttaa rytinää työmarkkinoilla ja eläkkeiden rajapinnassa. Yksityisalojen näkökulmasta rajapinnassa on aiemminkin ollut kilpailullisia pulmia. Keva, joka on tähän saakka selkeästi profiloitunut osaksi kuntataloutta ja kilpailusäännösten ulkopuolella olevaksi monopolilaitokseksi, siirtyisi soten myötä avoimesti kilpailun piirissä olevien yritysten työeläkevakuuttajaksi. Kevan uudet jäsenyhteisöt maksaisivat Kevalle TyEL:n suuruista maksua, kuten nytkin. Osa kuntaeläkkeiden rahoituksesta järjestettäisiin kuntien maksamilla tasausmaksuilla. Lisäksi tavoitteena on saada rahoitusta yksityisen sektorin työeläkemaksuista koottavalla siirtymämaksulla.

Yksityisalojen vakuutusperiaate ja työeläkeyhtiöiden vakuutustekniikka ovat kieltämättä monimutkaisia ja vaikeaselkoisia. Systeemin erinomainen piirre on kuitenkin se, että eläkevastuut on aina katettu ja varat on sidottu vastuisiin. Kuntaeläkkeissä periaatteet ovat täysin erilaiset. Kuntaeläkejärjestelmä on osa kuntataloutta, jonka intressit ovat vahvasti mukana päätöksenteossa.

Eläkkeet voidaan turvata monella tapaa. On selvää, etteivät eläkejärjestelmien rajapintoja koskevat ongelmat saa estää järkeviä rakenteellisia uudistuksia. Mutta samaan aikaan on selvää, että näitä keskenään täysin erilaisia eläkejärjestelmiä ei voi kytkeä toisiinsa tulonsiirtorakenteilla tai takuilla. Etuuksien rahoittamiseksi luodut rakenteet sekä valta ja vastuu eläkelupauksen lunastamisesta ovat täysin erilaisia. 

Katja Bjerstedt on Varman pääekonomisti

Kirjoittajasta

Katja Bjerstedt

Katja Bjerstedt on Varman pääekonomisti. Seuraa @KatjaBjerstedt Twitterissä.

Haluatko lisää hyötytietoa taloudesta?

Tilaa tästä Veronmaksajien ilmainen uutiskirje.
Voit peruuttaa sen koska tahansa.