veronmaksajat.fi

VERONMAKSAJAN
TALOUSTAITO
-
TAITAVAA
TALOUDENPITOA

Eläkelupaus – helppo antaa, vaikea pitää?

Katja Bjerstedt

Vuosi 2015 päättyy volatiileissa tunnelmissa. Globaalitalouden riskit ovat jälleen kasvussa ja pörssikurssit ovat syöksähdelleet. Euroopan keskuspankki aiheutti viime viikolla pienoisen pettymyksen markkinoilla turhan varovaisena pidetyllä korkoratkaisullaan, ja Fedin koronnostopäätöstä odotetaan.

Nurinkurista kyllä kollektiivinen riskinkanto on aiempaa kalliimpaa tänä aikana, jona epävarmuus on kasvussa ja riskien poolaamiseen olisi yksilöiden näkökulmasta erityisesti tarvetta. Kriisin jälkeen finanssitoimijoiden pääomavaatimuksia on nostettu ja sääntelyä kiristetty. Samaan aikaan ennätysmatala reaalikorko on tehnyt tuoton tavoittelusta aiempaa haastavampaa esimerkiksi vakuutusyhtiöille. Matalan tai negatiivisen reaalikoron ympäristö on pulmallinen myös eläkkeiden rahoittamisen näkökulmasta.

Vaihtoehtoisia tapoja varautua vanhuuteen on paljon. Eläke voidaan järjestää etuusperusteisesti tai maksuperusteisesti. Etuusperusteisessa eläkkeessä rahoitus järjestetään niin, että annettu eläkelupaus saadaan lunastettua. Maksuperusteisessa eläketurvassa taas kerätään maksuja, tavallisesti säästöön. Eläketaso määräytyy sen mukaisesti, että maksut tuottoineen riittävät. Tämä on tietysti yksinkertaistus, mutta on selvää, että riskit jakautuvat eri tavoin. Etuusperusteisessa järjestelyssä maksajat kantavat sijoitusriskin, maksuperusteisessa yksilö.

Suomessa eläketurvan taso on ennalta määrätty eikä riipu suoraan esimerkiksi rahastoitujen eläkevarojen tuotosta. Etuusperusteiset eläkkeet ovat maailmalla jo aika harvinaisia. Jos matala korko on ''uusi normaali'', voi niiden odottaa käyvän yhä harvinaisemmiksi. On osoittautunut, että etuusperusteisia eläkelupauksia on ollut helppo antaa, mutta niiden lunastaminen on ollut usein vaikeampaa.

Miten Suomessa sitten onnistutaan? Näyttäisi siltä, että hyvin. Yksityisalojen työeläkkeissä vakuutusperiaate kytkee etuuksista muodostuvan eläkevastuun ja sen katteeksi vakuutukseen kytketyt rahastot toisiinsa. Eläkkeiden rahastoidut osat muodostavat siis eläkevastuun, jonka kattamiseksi eläkevaroja on rahastoitu. Vakuutuksessa oleellista on varmuus siitä, että vastuut pystytään kattamaan, siksi työeläkkeen etuusrakenne ja sijoitustoiminnan reunaehdot linkittyvät.

Työeläkkeistä osa on rahastoitu. Osittain rahastoivassa eläkejärjestelmässä eläkkeiden rahoittamiseen liittyvät riskit jakaantuvat rahastoidulle osalle ja palkkasummaosalle. Eläkeuudistuksessa onnistuttiin vakauttamaan eläkemaksun nousupaine. Sovitun etuus- ja maksutason säilyminen edellyttää kohtuullista talouskehitystä, hyviä sijoitustuottoja ja eläkerahastojen riittävää tasoa. Heikon talouskehityksen vuoksi on odotettavissa, että palkkasumman kasvu Suomessa tulee olemaan vaisua, minkä vuoksi eläkkeiden rahastointi ja hyvien tuottojen tavoittelu on erityisen tärkeää.

Eläkeuudistuksessa sovittiin, että niin kutsuttua osaketuottosidonnaista osuutta vastuuvelan tuottovaatimuksesta nostetaan 20 prosenttiin kahdella askeleella vuodesta 2017 alkaen. Kyseessä on työeläkelaitosten yhteinen puskuri, jolla kannetaan osa osaketuottojen heilahtelusta aiheutuvasta riskistä. Tämä ratkaisu tehtiin, koska halutaan parantaa eläkesijoittajien mahdollisuuksia riskinottoon ja vähentää eläkemaksun nousupainetta. Tämä on tarpeen uudessa normaalissa, matalan koron maailmassa. 

Katja Bjerstedt on Varman pääekonomisti

Kirjoittajasta

Katja Bjerstedt

Katja Bjerstedt on Varman pääekonomisti. Seuraa @KatjaBjerstedt Twitterissä.

Blogeissa

Haluatko lisää hyötytietoa taloudesta?

Tilaa tästä Veronmaksajien ilmainen uutiskirje.
Voit peruuttaa sen koska tahansa.