Valinnanvapaus terveydenhuollossa on yhdelle taivas ja toiselle helvetti. Oikeasti se tuskin on kumpaakaan. Mutta viisaasti toteutettuna se tuo parempaa palvelua ja laatua – ehkä jopa säästöjä.
Valinnanvapaus sekoitetaan usein kilpailuttamiseen. Kilpailuttamisessa julkiset päättäjät pyytävät tarjouksia ja niiden pohjalta antavat – määräajaksi ja tietylle alueelle – jollekin toimijalle monopolin.
Esimerkki kilpailuttamisesta olisi se, että Turun kaupunki tarjousten perusteella päättäisi, että kaikki turkulaiset ostavatkin jatkossa ruokansa Prismasta. Tai vastaavasti kaikki helsinkiläiset K-kaupasta tai espoolaiset vaikka Lidlistä.
Valinnanvapaus taas on sitä, että asiakas itse päättää, mikä kauppa parhaiten sopii hänelle. Jossain valinnanvaraa on runsaasti, syrjäseudulla yhä vähemmän.
Kauppaa voimme vaihtaa vaikka joka päivä, mutta sotessa on kaavailtu puolen vuoden minimiaikaa yhden hyvinvointikeskuksen asiakkaana.
Mutta eihän kansalaisella ole osaamista valita juuri se oikea? Ei niin. Eihän meillä ole erityisosaamista kaupan, pankin tai sähköyhtiönkään valintaan!
Me vain teemme näitä valintoja summamutikassa tunteen, tuttuuden, etäisyyden – mutta lopulta myös palvelukokemusten perusteella. Vaihdamme, jos emme ole tyytyväisiä. Yleensä pysymme aika pitkään uskollisina sille yhdelle ja samalle.
Sama pätee varmasti myös sote-palveluihin. Olennaisinta ei ole vaihtaminen ja valikointi, vaan mahdollisuus siihen. Se pitää palvelun tuottajat varpaillaan ja ylläpitää laatua. Se, joka ei pidä asiakkaistaan hyvää huolta, menettää heidät. Ja viidakkorumpu levittää kyllä mainetta, hyvää ja huonoa.
Miten käy julkisten tuottajien kilpailussa asiakkaiden sieluista ja ruumiista? Hyvin, aina kun ne ovat laadukkaita, joustavia ja hyvin palvelevia. Huonosti, jos ovatkin kankeita, yrmeitä ja osaamattomia.
Ero nykyiseen on se, että tähän asti ei ole ollut niin väliä, kumpaan porukkaan kuulut. Molempia ääripäitä varmasti löytyy ja paljon siitä väliltä.
Tai toisinpäin. Jos yksityinen terveysyritys on ahne ja laadusta piittaamaton, mitä pelättävää julkisilla on silloin kilpailun suhteen?
Kilpailukin vaatii aina sääntelyä. Suomessa kilpailua ohjataan laeilla ja säädöksillä ja sitä valvoo Kilpailu- ja kuluttajavirasto. Sotestakaan kilpailu ja valinnanvapaus ei tee itsestään selvästi hyvää tai huonoa. Ratkaisevaa on, millä tavoin ja millä ehdoilla se toteutetaan.
Antti Marttinen on Taloustaidon päätoimittaja
”Sotepalveluiden kustannusten hallintaa, laatua ja vaikuttavuutta voidaan parantaa soveltamalla kilpailun keinoja palveluiden ohjauksessa…
Kilpailu voi kannustaa palveluiden tuottajia luomaan uusia, innovatiivisia palveluita, jotka vastaavat kansalaisten erilaisiin tarpeisiin ja edistävät heidän hyvinvointiaan…
Uudessa julkisten sote-palvelujen järjestämismallissa tarvitaan jatkuvaa oppimista ja uudistumista. Kaikkien toimijoiden – palveluiden järjestäjien, tuottajien, kansalaisten ja valvovien viranomaisten – pitää oppia uusia toimintatapoja. Niitä tulee luoda tietoisesti ja niiden syntymiselle tulee luoda kannustimia.”
Kilpailu- ja kuluttajaviraston selvitys 8.6.2016
