veronmaksajat.fi

VERONMAKSAJAN
TALOUSTAITO
-
TAITAVAA
TALOUDENPITOA

Pommi tikittää

Heidi Schauman

Työttömien määrä ei ole viime kuukausien aikana enää kasvanut Suomessa. Tämä on hyvä uutinen. Pitkä nousutrendi näyttää ainakin väliaikaisesti katkenneen, mutta lukujen takana on monta tarinaa.

Helmikuun lopussa Suomessa oli TEM:n tilastojen mukaan 361 000 työtöntä. Luvussa on mukana myös henkilöitä, jotka eivät aktiivisesti hae töitä. Tilastokeskuksen niukemman mittarin mukaan Suomessa oli 248 000 työtöntä. Tässä mittarissa on mukana ainoastaan aktiivisesti työtä hakevat, myös esimerkiksi opiskelijat, jotka haluaisivat tehdä töitä opintojen ohella.

Riippumatta siitä, mitä mittaria käytetään, päätelmä on sama: Suomessa on aivan liian paljon ihmisiä vailla työpaikkaa. Tämä on ongelmallista, ei ainoastaan julkisen sektorin kestävyyden näkökulmasta tai sen takia että kansantalouden kapasiteettia ei käytetä optimaalisella tavalla, vaan myös jokaisen työttömän näkökulmasta.

Suuri osa työttömistä kärsii niin rahallisesti kuin henkisesti siitä, että he eivät ansaitse omaa elantoaan. Käsitys omasta arvosta voi romahtaa, jos työpaikkaa ei löydy. Tämän päivän yhteiskunnassa työpaikka ja työtehtävä määrittelevät pitkälti identiteettimme, ja ilman työpaikkaa moni meistä on aika eksynyt.

Yksi numero ei välttämättä sano paljon. Onko 361 000 paljon? On. Ja vaikka Suomen historiasta löytyy jaksoja, jolloin työttömyysaste on ollut tuntuvasti korkeampi kuin nyt, se ei tarkoita, että tilanne pitäisi hyväksyä.

Työttömien määrä on Suomessa kaksinkertaistunut viimeisten 7,5 vuoden aikana. Nyt on tuplasti enemmän työttömiä kuin finanssikriisin alussa.  Tämän lisäksi työttömyyden sisällä on tapahtunut paljon huolestuttavaa. Pitkäaikaistyöttömien, eli yli vuoden työttömänä olleiden, määrä ei ole vain kaksinkertaistunut vaan kolminkertaistunut. Ja tämän lisäksi kasvuvahti on kiihtynyt huomattavasti kahden viime vuoden aikana.

Kasvava ongelma on siis, että yhä suurempi osa työttömistä ei syystä tai toisesta löydä takaisin työmarkkinoille. Ja tässä kysymyksessä tutkimus on aika yksimielinen; mitä pidemmäksi työttömyysjakso venyy, sitä vaikeampaa on päästä takaisin työmarkkinoille.

Kaikista työttömistä kolmasosa on nyt pitkäaikaistyöttömiä. Näissä luvuissa olemme nähneet dramaattisia muutoksia kahden viime vuoden aikana; +48 % koko maassa, mutta esimerkiksi jopa +80 % Uudellamaalla. Aluekohtaiset erot ovat erittäin suuret. Juuri Uusimaa on alue, joka vertailussa pistää silmään.  Pitkäaikaistyöttömien määrä on Uudellamaalla kasvanut voimakkaammin kuin muualla Suomessa, ehkä sen takia että rakennemuutos on voimakkain juuri siellä.

Viime vuosien heikon taloustilanteen erityispiirre on ollut että vaikka työttömien ja työmarkkinoiden ulkopuolelle siirtyvien määrä on kasvanut, myös avoimien työpaikkojen määrä on pysynyt suurena. Vaikka vakanssitilanne ei ole Uudellamaalla ollut maan huipputasoa, työn kysyntäpuoli on pysynyt suhteellisen hyvänä.

Kasvava määrä pitkäaikaistyöttömiä ja samalla suuri määrä avoimia ja osittain vaikeasti täytettäviä työpaikkoja kertoo kohtaanto-ongelmien kasvusta. Työn kysyntä ei kohtaa työn tarjontaa toivotulla tavalla. Avoinna olevat työpaikat eivät tällaisessa ympäristössä mene työttömille työnhakijoille entiseen tapaan, vaan yhä enenevässä määrin jo työllisille hakijoille tai jäävät osittain jopa täyttämättä.

Rakenteellinen muutos on armoton henkilötasolla. Joillakin aloilla aikaisemmin tarvittua osaamista  ei tarvita enää. Toiset alat katoavat täysin tai osittain. Tällaisessa ympäristössä joillakin työnhakijoilla on osaamista, jota ei enää, syystä tai toisesta, tarvita.

Tarvitsemme työmarkkinat, jotka ovat valmiita kohtaamaan sekä rakennemuutokset että yhä nopeammin muuttuvan globaalin talouden. Suomen työmarkkinoiden tärkein joustokanava ei voi ikuisesti olla työttömien ja työvoiman ulkopuolella olevien määrä.  Tällaiseen tuhlaamiseen meillä ei ole enää varaa enää, ei ole ollut pitkään aikaan. 

Jotta pystymme ylläpitämään hyvinvointiyhteiskuntamme kouluineen, päiväkoteineen ja terveyspalveluineen, paljon suuremman osan meistä pitää tehdä töitä. Tämä toteutuu ainoastaan, jos saamme työmarkkinoille joustoelementtejä, jotka kannustavat sekä palkkaamiseen että työntekoon. 

Heidi Schauman on Aktian pääekonomisti

Kirjoittajasta

Heidi Schauman

Heidi Schauman on Aktian pääekonomisti. Seuraa @SchaumanHeidi twitterissä.

Haluatko lisää hyötytietoa taloudesta?

Tilaa tästä Veronmaksajien ilmainen uutiskirje.
Voit peruuttaa sen koska tahansa.