Vanhempainvapaata koskeva poliittinen keskustelu on vuosien tietoisen vaikenemisen jälkeen taas herätetty henkiin. Nykyään on salonkikelpoista sanoa, että kotihoidon tuki on naisloukku ja että pienten lasten hoitovastuu pitäisi jakaa tasaisemmin. Hyvä niin, koska nykyinen vanhempainvapaajärjestelmämme kaipaa päivitystä, vaikka sitä ihastellaankin ympäri maailman jo nykyisessä muodossaan.
Järjestelmä ei tunnu vastaavan perheiden tämänhetkisiin tarpeisiin. Se on jäykkä, ja sen keskiössä on äiti, joka huolehtii lapsen elämän alkuajasta, ei isä, eivätkä missään tapauksessa molemmat vanhemmat yhdessä.
Suomessa pienten lasten äidit ovat selvästi harvemmin ansiotyössä kuin muissa Pohjoismaissa. Ratkaiseva askel äitien työllisyyden parantamiseksi olisi isien suurempi vastuu lasten päivähoidosta. Kotihoidon tuen lopettaminen sen nykyisessä muodossa ja vanhempainvapaan tasaisempi jakautuminen olisivat askel oikeaan suuntaan.
Kaikessa tasa-arvointoilussamme emme saa kuitenkaan unohtaa perheitä ja niiden tarpeita. Moni lapsiperhe kaipaisi paljon enemmän joustavuutta kuin mitä tämänhetkinen järjestelmä sallii. Nykyiset alhaiset hedelmällisyysluvut voivat laskea entisestään, jos asiaan ei puututa. Mallin joustavoittamiseksi on jo tehty ehdotuksia, mutta joustoa tarvitaan lisää.
Tosiasiahan on, että yhä useammat meistä ovat epätyypillisissä työsuhteissa, ja yhä useammat perheet ovat jotain muuta kuin tyypillisiä ydinperheitä, mikä asettaa entistä suurempia rakenteellisia vaatimuksia vanhempainvapaalle. Tulevaisuudessa vanhempainvapaa ei voi enää olla vain yhdenlainen; se pitää voida räätälöidä erilaisille perheille sopivaksi.
Tämän vuoksi peräänkuulutan kaksiosaista joustavaa vanhempainvapaamallia.
Ne perheet, jotka haluavat noudattaa perinteistä mallia, joskin tasa-arvoisemmin, voisivat valita 5 + 5 + 5 ‑mallin (6 + 6 + 6 tulee erittäin kalliiksi); eli 5 kuukautta kummallekin vanhemmalle ja vielä 5 kuukauden jakso, joka jaettaisiin perheen tarpeiden mukaan.
Ne, jotka kokevat, että he eivät pysty yhdistämään perinteistä vanhempainvapaata omaan elämäntilanteeseensa yhteistuumin työnantajan kanssa, jos sellainen on, voisivat valita jaetun vanhempainvapaan. Tässä mallissa molemmat vanhemmat jatkaisivat työssä, mutta lyhennetyllä työajalla, ja he hoitaisivat lasta yhdessä päivästä yksi alkaen. Tällainen malli ei tietenkään sovi kaikille, mutta se mahdollistaisi vanhempainvapaan monille sellaisille, joille 5 + 5 + 5 -malli ei käy.
Mahdollisuus muun läheisen tai ulkopuolisen avun käyttämiseen pitäisi myös ottaa huomioon. Tarvitsemme mallin, joka helpottaa lapsiperheiden arkea, samalla kun se lisää tasa-arvoa.
Jos emme onnistu aidosti lapsiperheitä tukevan mallin luomisessa, riskinä on, että monet potentiaaliset lapsiperheet eivät hanki lainkaan lapsia tai he hankkivat vähemmän lapsia kuin olisi toivottavaa. Siihen meillä ei todellakaan ole varaa.
Heidi Schauman on Aktian pääekonomisti
