Miksi Kiinan taloutta ei voi katsoa enää vain kokonaislukuna, vaan on tarkasteltava toimialoja jaotellusti? Tom Liljeström poimii kiinnostavimmat havainnot Kiinaan vuosikymmeniä paneutuneen tutkija Nicholas Lardyn kirjasta.
Kiinan talouden kehityksen suunnan arviointi pysyy otsikoissa. Kysymys on oikeutettu, kun maa tuottaa noin kymmenen prosenttia maailman kansantuotteesta. Seuraava kysymys on yleensä se, missä määrin Kiinan virallisiin lukuihin voi luottaa.
Valaisua kysymykseen antaa Nicholas Lardy kirjassaan Markets over Mao. Kirjoittaja ei ole ihan kuka tahansa, vaan yhdysvaltalaisen Peterson Instituten tutkija. Lardy on 1980-luvulta saakka paneutunut Kiinan talouteen, joten perspektiiviä löytyy.
Työttömyysluku ei kerro koko totuutta
Yllättävää kyllä, Lardyn mukaan Kiinan luvut ovat varsin luotettavia. Poliittinen tahto suurentaa kasvulukuja kohdistuisi vain loistamiseen ulkomaailman silmissä. Tärkeämpää tuntuu olevan ylläpitää poliittista legitimiteettiä katsomalla, että väestölle riittää töitä ja kaupungistuminen jatkuu hallitusti.
Ainoana tilastoinnin poikkeamana Lardy nostaa esiin tavan laskea työttömyyttä. Kiinalainen laskentatapa huomioi vain kaupungeissa virallisen asumisluvan saaneet henkilöt, mikä johtaa varsin alhaisiin työttömyyslukuihin.
Työttömyys on selkeästi korkeampi, jos katsotaan, kuinka paljon ihmisiä kaupungeissa todellisuudessa asuu. Toisaalta Lardy ei lainkaan kommentoi tilastojen ulkopuolisen harmaan työn osuutta, joka ilmeisesti on mittavaa ja josta ihmiset saavat elantonsa.
Valtiovetoiset toimialat vs. yksityisvetoiset
Ehkä mielenkiintoisin jako kirjassa on valtiovetoisten toimialojen erilaisuus verrattuna muihin toimialoihin. Tärkeimpinä valtion peukalon alla olevina aloina hän mainitsee puolustusteollisuuden, pankki- ja vakuutusteollisuuden, raskaan rakennusteollisuuden ja siihen liittyvän raaka-aineteollisuuden, telekommunikaation sekä lento- juna-, ja laivaliikenteen. Niihin on tunnetusti investoitu reippaastikin ja velkarahalla. Lardy ennakoi, että näillä aloilla haasteet jatkuvat ja että kapasiteettia on purettava erityisesti rakennusaineteollisuudessa.
Lardy uskoo, että muiden, yksityisvetoisten alojen kasvu on jatkossakin kymmenen prosentin luokkaa. Palvelusektori kokonaisuudessaan on suuri, kuten kuluttajatuotteidenkin kasvu. Ala kasvaa Lardyn mukaan pitkälti kotimaisin voimin eikä siksi ole niin riippuvainen maailman suhdanteista.
Päätelmänä esiin nousee voimakkaasti se, että Kiinan taloutta ei voi katsoa enää vain kokonaislukuna. Tarina on erilainen, kun toimialoja jaotellaan tarkemmin ja huomioidaan sekä kotimaisten että vientivetoisten alojen merkitys.
Tom Liljeström on LähiTapiola Varainhoidon toimitusjohtaja
Artikkeli on julkaistu Sijoitustalous-blogissa 12.2.2016
