Kreikan uudistunut kriisi, EKP:n määrällinen elvytys, heikkenevä euro ja varsinkin tulevat eduskuntavaalit saavat julkista keskustelua seuraavan pään pyörälle. Tulkinnat ja määritteet menevät itse kultakin helposti sekaisin. Mistä sitten euroalueen kriisissä on kyse?
Euroon liittyminen on markkinoitu peruuttamattomaksi asiaksi. Valuuttaunionista puuttuu kuitenkin yhteinen finanssipolitiikka, joka synnyttää rakenteellista epätasapainoa euroalueelle. Tilannetta pyritään korjaamaan muilla, kuin luonnollisesti liittovaltion työkalupakkiin kuuluvilla, välttämättömillä keinoilla.
Tasoittava valuutta
Yksittäisen valtion taloudenpito heijastuu sen valuuttakurssiin. Jos asiat ovat hyvin, valuutta vahvistuu, jos asiat ovat huonosti, valuuttaa heikkenee. Vahvistuva valuutta jarruttaa kotimarkkinakasvua, koska vientituotteista tulee ulkomailla kalliimpia. Heikkenevä valuutta puolestaan tukee taloutta, kun vientituotteet halpenevat. Valuuttakurssi tasoittaa siis talouden ylä- ja alamäkiä.
Puuttuvan vaihtokurssin ongelma
Mitä sitten tapahtuu, jos valtiolla menee huonosti, eikä sillä ole talouden kuntoa heijastavaa omaa valuuttaa? Kun heikkenevä valuutta puuttuu, ja yleinen palkkataso ei jousta, vientituotteet eivät halpene. Jos tuotantokustannukset muualla maailmassa ovat alhaisemmat kuin kotimaassa, vientituotteet eivät millään pysty kilpailemaan ulkomaisen tuotteiden kanssa. Vienti heikkenee ja työttömyys kasvaa. Samalla myös tuonti kasvaa, koska ulkomaiset tuotteet ovat kotimaisia halvempia.
Tulot ja menot
Siinä missä vienti on yksittäisen valtion tulonlähde, tuonti on sen kuluerä. Sitä mukaa kun tuonti kasvaa ja vienti pienenee, eletään kasvavassa määrin velaksi.
Valuuttakurssi on siten myös merkittävä päätöksenteon laadun mittari. Vastuulliset päätökset johtavat talouden ja valuutan vahvistumiseen, huonot päätökset heikentävät niitä.
Euron valuvika
Euroalue ei ole yhtenäinen talousalue kuten esimerkiksi Yhdysvallat. Vaikka valuutta on sama, euroalueelta puuttuu kaksi keskeistä asiaa: keskitetty taloudenpito ja merkittävät sisäiset tulonsiirrot. Ilman toista toistakaan ei ole. Ilman kumpaakaan eurotalous hakeutuu epätasapainoon. Valuvika on olemassa, koska taloudellisesta itsemääräämisvallasta ei ole haluttu luopua.
Kaikki euromaat ovat itsenäisiä valtioita, jotka päättävät omasta taloudenpidostaan. Siitä huolimatta näillä itsenäisillä valtioilla on yhteinen valuutta, jonka arvo heijastaa jäsenten keskimääräistä taloudellista tilaa. Yksittäisen valtion taloudellisen tilan poikkeama tästä keskiarvosta on valuuttakurssin puuttuessa tasapainotettava jollain tavalla.
Haastavat rakenteelliset muutokset
Paras vaihtoehto olisi kriisimaiden kilpailukyvyn parantaminen kustannustasoa ja palkkoja leikkaamalla. Nämä ovat niitä rakenteellisa muutoksia, joita kaikki peräänkuuluttavat. Koska sellaista johtajaa, joka pystyisi saamaan rakenteellisia muutoksia aikaiseksi, ei olla nähty, tasapainotusta pitäisi hoitaa tulonsiirroilla.
Mahdottomat tulonsiirrot
Tulonsiirtoja tehdään esimerkiksi Suomessa kuntien, Yhdysvalloissa osavaltioiden ja EU:ssa jäsenmaiden kesken, keskitetyn päätösvallan toimesta. Euroalueella, kiinteän valuuttakurssin synnyttämään tarpeeseen perustuvia tulonsiirtoja ei kuitenkaan ole. Emme ole liittovaltio.
Jatkuvat tulonsiirrot itsenäisiltä, menestyviltä eurotalouksilta kriisitalouksiin eivät käytännössä ole mahdollisia. Kukaan ei halua paikata toisten "huonoja päätöksiä". Ja mikäli näin kaikesta huolimatta tehtäisiin, kannustinta vastuulliseen taloudenpitoon ei enää olisi.
Tähän mennessä "tulonsiirtoja" onkin toteutettu lähinnä kriisimaita lainoittamalla.
Epätasapainoinen kehitys
Huonon taloudenpidon lisäksi euromaa voi ajautua kriisitilanteeseen jo pelkästään eroavien lähtökohtien takia. Itsenäiset eurovaltiot eivät yksinkertaisesti kasva samaa tahtia. Koska valuutta kuitenkin on sama, niskan päälle päässeet taloudet kasvavat entistä nopeammin halpana pysyvän euron seurauksesta. Kriisimaiden kannalta taas valuutta on maan kilpailukykyyn nähden aivan liian vahva, vienti ei vedä ja kotimainen tuotanto näivettyy entisestään.
Kasvava tyytymättömyys
Kun hajautetun päätösvallan takia tulonsiirrot euroalueella ovat mahdottomia, työvoima ei hakeudu kasvualueille, "alueellista valuuttaa" ei ole, eivätkä työmarkkinat jousta, tämä mahdoton yhtälö synnyttää eriarvoisuutta euromaiden kesken. Toisaalla työvoimaa ei ole tarpeeksi, toisaalla työttömyys kasvaa. Tämä johtaa kasvavaan poliittiseen levottomuuteen ja, kuten Kreikassa, kuuta taivaalta lupaavien populistipuolueiden suosion nousuun.
Torjuntataistelua
Tätä kehityksen suuntausta on pyritty hallitsemaan keskinäisillä sopimuksilla, tarjoamalla ehdollistettua kriisirahoitusta kattavilla taloudenpitoa koskevilla vaatimuksilla (joihin Kreikka ei enää halua sitoutua) sekä Euroopan keskuspankin päättäväisillä toimenpiteillä. Silti kukaan ei väitä, että euroalueen rakenne olisi valmis. Torjuntataisteluilla pyritään ostamaan aikaa.
Entä siten?
Toimivan ratkaisun vaihtoehdot ovat joko liittovaltio tai eurosta irtautuminen (joko pysyvästi tai väliaikaisesti). Ensimmäinen vaihtoehto saattaa jossain vaiheessa olla mahdollinen, toisen vaihtoehdon dramatiikkaa on liioiteltu. Vaikka euroon liittyy kunnianhimoisia poliittisia intohimoja, rinnakkaisten kansallisten valuuttojen ei käytännössä pitäisi estää EU:n kehittymistä. Se saattaisi jopa nopeuttaa sitä, kun populisteille ei jatkuvasti tarjottaisi tykinruokaa auttavasti toimivan ratkaisun muodossa. Sillä aikaa voimme luottokorteillamme maksaa ostoksemme missä tahansa valuutassa.
Martin Paasi on Nordnetin talousasiantuntija
Martin Paasi on mukana myös Vero2015-tapahtuman sijoituskoulussa 11.3. klo 15.45
