Mistä sijoittajan kannattaa maksaa? Tätä pohti toimittaja Anni Lassila hyvässä artikkelissaan 26.4. Helsingin Sanomissa. Jutun kimmokkeena oli Norjassa rahastonhoitajille lähetetty vaatimus: jos rahasto ei poikkea riittävästi indeksistä, ei myyjällä ole oikeutusta markkinoida sitä aktiivisena ja periä siitä aktiivisen rahaston palkkiota.
Indeksisijoittaminen vs. aktiivinen salkunhoito on sijoitusalan kestokiistanaihe, joka on aiheuttanut voimakasta mielipiteenvaihtoa myös täällä omassa blogissamme. Ja hyvä niin! Uskon yleisesti, että sijoitustuotteiden markkinoilla on näköpiirissä samanlainen kehitys kuin kypsyvillä teollisuusaloilla: tuotanto eriytyy suurten volyymien edullisiin tuotteisiin ja pienempien volyymien kalliimmalla tuotettuihin erikoistuotteisiin. Kummallakin on oma asiakaskuntansa.
Reilun pelin ja avoimen toiminnan peräänkuuluttaminen on aina erittäin tervetullutta. LähiTapiolassa edustamme näkemyksellistä sijoitusfilosofiaa, jonka periaatteisiin kuuluu, että tunnemme sijoituskohteemme hyvin. Sijoituskohteiden valinta perustuu sijoituskohteiden tarkkaan analysointiin, yrityskäynteihin ja laajaan taustatyöhön, jota teemme itse.
Tapaamme vuosittain 700 yritystä, emmekä sijoita yhteenkään yritykseen, jonka johtoa emme ole tavanneet henkilökohtaisesti. Sijoitamme siis indeksien sijaan oman näkemyksemme mukaan, joka muodostuu edellä mainittujen asioiden perusteella tiimityönä. Tavoittenamme on päästä pitkällä aikavälillä mahdollisimman hyvään ja tasaiseen tuottoon suhteessa riskeihin.
Näkemyksellisen filosofian edustajana haluan täydentää keskustelua riskiin liittyvällä näkökulmalla.
Riskin laajempi ulottuvuus
Indeksisijoittaja voi olla varma, että on samassa junassa kuin sijoittajat keskimäärin. Hän ei ota yksittäisiin sijoituskohteisiin liittyviä riskejä. Rajatun sijoitusalueen salkunhoitaja taas lähtee siitä, että hän tuntee kohdeyrityksensä lähes yhtä hyvin kuin pääomasijoittaja ja ostaa osakkeita vain, jos hinta on riittävän edullinen. Tässä tapauksessa asiakkaan riski pitkällä aikavälillä on salkunhoitajan taito valita yrityksiä ja lyhyellä aikavälillä markkinoiden heiluminen, kuten indeksisijoittajalla.
Indeksikeskustelu on toistaiseksi painottunut vahvasti tuoton ja kulujen väliseen suhteeseen. Seuraavaksi olisi mielenkiintoista nähdä analyysi, jossa riski olisi mukana laajemmin kuin vuositason tuoton ja riskin välisenä suhdelukuna. Voisimme kenties todeta, että laajatkin indeksit heiluvat yllättävän paljon. Viime vuodet antavat kuvan, että indeksiheilunta on lisääntymässä.
Kukin sijoittaja valitsee omiin tavoitteihinsa ja riskinsietokykyynsä sopivan tavan. Salkunhoitajan valitseva maksaa tuoton lisäksi riskin vähentämisestä. Se on merkittävä kriteeri sijoittajalle, joka pitää arvokkaana rauhallisesti kehittyvän salkun tuomaa yöunta. Toiselle tärkeää on se, että sijoituskohteet ovat vastuullisesti toimivia yrityksiä – ei esimerkiksi sijoituksia Kiinan osakeindeksiin, jossa suurimmat yhtiöt ovat läpinäkymättömiä valtion pääosin omistamia yhtiöitä.
Tulevaisuus tuo mukanaan lisää valinnanvaraa. Tällä hetkellä indeksit painotetaan yleensä kohdeyhtiöiden koon mukaan. Mitä suurempi yritys, sitä suurempi paino indeksissä. Parempiakin tapoja on olemassa. Esimerkiksi niin, että mitä halvempi osake, sitä suurempi paino. Näin ei suurten kalliiden yhtiöiden paino heiluta rahastoa liikaa. Uskon, että varainhoidollinen tuotekehitys tulee olemaan tällä alueella suurta!
LähiTapiola-osakerahastojen aktiivinen osuus löytyy kunkin rahaston kuukausikatsauksesta termillä Active Share. Esimerkiksi Eurooppa-rahaston aktiivinen osuus on 77,21 (per 31.12.2014).
Tom Liljeström on LähiTapiola Varainhoidon toimitusjohtaja
Artikkeli on julkaistu Sijoitustalous-blogissa 29.4.2015.
