"En koskaan myy Saksan valtion pitkiä joukkovelkakirjalainoja!" Teippasin joulusiivousta tehdessäni työpöytäni yläpuolelle kuvan, jossa Bart Simpson kirjoittaa tuota lausetta liitutaululle kerta toisensa jälkeen. Johdannaisiin erikoistuneena salkunhoitajana olin kuluneen vuoden aikana useaan kertaan myynyt lyhyeksi Saksan 10 vuoden Bund-korkofutuuria ajatellen, että alemmaksi ei Saksan jo valmiiksi matala korkotaso voi yksinkertaisesti enää mennä. Eihän Eurooppa nyt sentään mikään Japani ole. Ja joka kerta Bund-futuuria myytyäni havaitsin olleeni täysin väärässä, sillä korkotaso oli vain jatkanut valumistaan. Euroopan japanistuminenkin alkoi tulla toistuvasti esiin ekonomistien puheissa.
En uskoakseni ole ollut suinkaan ainoa sijoittaja, joka on ollut lyhyenä korkoriskissä viimeisten vuosien aikana. Odotukset korkotasojen kääntymisestä nousuun ovat olleet pikemminkin sääntö kuin poikkeus. Tästä syystä harva sijoittaja on uskaltanut pitää salkussaan merkittävän pitkää korkoriskiä, josta olisi saanut mukavan ylituoton korkotason laskiessa. Poikkeuksena tähän lienevät ne instituutiosijoittajat, jotka ovat olleet vakavaraisuuslainsäädännön vuoksi pakotettuja suojaamaan vastuitaan pitkien korkosijoitusten muodossa. Jälkeenpäin katsottuna nuo pakkotuotot ovat varmasti maistuneet lähes yhtä makeilta kuin vapaaehtoisella riskinotollakin saavutetut tuotot.
Tänä vuonna en siis halunnut hävitä rahaa myymällä Bund-futuureita edellisvuoden tapaan. Joulun alla Saksan valtion 10 vuoden korkotaso oli noin 0,60 %, ja se oli jälleen alimmalla tasollaan koko silloisen historiansa aikana. Tuossa vaiheessa aavistukset Euroopan keskuspankin mittavasta elvytyspaketista alkoivat nostaa päätään, joten korkotason lasku vaikutti edelleenkin mahdolliselta. Ja niin tapahtuikin: Saksan valtion 10 vuoden korko laski koko alkuvuoden saavuttaen matalimman tasonsa 0,05 % huhtikuun puolessa välissä.
Oikeaan osuneesta ennusteesta kummunneen onnen hetken oli kuitenkin määrä kestää vain lyhyen aikaa. Huhtikuun lopulla korkomarkkinoilla alkoi puntti tutista, kun euroalueen korkopaperit kokivat kuuden päivän aikana yhden historiansa vauhdikkaimmista hintojen laskuista. Oliko juuri nyt se hetki, jota olin odottanut usean vuoden ajan yrittäessäni myydä lyhyeksi Bund-futuureita? Massiivista markkinaliikettä seuratessani vilkuilin epäilevästi työpöytäni yläpuolelle teipattua kuvaa, jossa luki: "En koskaan myy Saksan valtion pitkiä joukkovelkakirjalainoja!" Enkä sitten ehtinyt tehdä sitä onnistuneesti tälläkään kertaa.
Entäpä tästä eteenpäin? Edelliseen kuusi päivää kestäneeseen korkomarkkinoiden hintojen laskuun en ehtinyt mukaan eikä seuraavasta ole vielä tietoa. Tätä kirjoittaessani Saksan 10 vuoden korkotaso on kivunnut samoihin lukemiin kuin edellisen vuoden vaihteessa. Yhdysvaltojen keskuspankki vaikuttaa olevan varsin varovainen mahdollisesti tulevissa koronnostoissaan. Euroalueella määrällinen elvytys on vasta saatu käyntiin ja sitä on viestitty kiihdytettävän alkukesän aikana. Ja pöytäni yläpuolelle on edelleenkin teipattu kuva, jossa Bart Simpson kirjoittaa liitutaululle: "En koskaan myy Saksan valtion pitkiä joukkovelkakirjalainoja!" Vai olisikohan se kohta jo aika poistaa seinältä?
Kari Vatanen toimii työeläkeyhtiö Varman sijoitustoiminnossa strategina ja salkunhoitajana
Kirjoittajan muita blogeja voi seurata Varman blogissa ja Vakavamielinen selittäjä -blogissa.
