Välittäjien keskusjärjestö ilakoi hetki sitten maaliskuun kauppamäärillä (heidän näkemyksensä mukaan kauppamäärät olisivat kasvaneet 15 %). Suhtaudun pienellä varauksella tuohon lukuun. Kyseinen kauppojen tilastointi nimittäin menetti vuoden vaihteessa vertailukelpoisuuttaan, kun tietojen keruu muuttui. Oli prosentti sitten 8, 10 tai 15, se kaikki tyynni kertoo, että kevään kynnyksellä valtakunnasta löytyi runsaat viitisensataa tulevaisuuden uskoista taloutta enemmän kuin vuosi sitten. Hyvä homma.
Onko tämä merkki markkinoiden kääntymisestä? Luulenpa, että kyse on enemmän siitä, että viime vuonna moni sellainenkin, joka itse asiassa olisi voinut asunnon ostaa, kangistui yleisen talousangstin alla. Eli tulkitsen maaliskuun pienen piikin positiiviseksi rekyyliksi viime vuodesta – osa ihmisistä yksinkertaisesti vaan totesi, että taivas ei tipahtanutkaan niskaan ja elämän pitää jatkua.
Me kansalaiset kävimme viime sunnuntaina uurnilla, ja hallitusneuvotteluita käytäneen parasta aikaa ns. pää märkänä. Asumisen näkökulmasta tuskin saamme kovin konkreettisia asioita pureskeltavaksi hetikään, joskin mm. asuntolainojen korkovähennyksen taidamme joutua nopeutetusti hyvästelemään.
Täytyy toivoa, että päättäjillä riittää viisautta arvioida tilannetta myös selvästi korkeamman korkotason olosuhteissa. Olen edelleen sitä mieltä, että kuluttajien oikeusturvan näkökulmastakin olemassa oleviin sopimuksiin olisi syytä jättää ”positiivinen loukku”, eli kun korot aikanaan normalisoituvat, osan korosta voisi tuolloin vielä vähentää. Näin voitaisiin ehkä välttää muutama perhetragedia ja toisaalta ehkäistä tilapäinen häiriö markkinoilla siinä vaiheessa kun muutoksesta tohditaan meille kertoa.
Yksittäinen asuntolainainen voi lievittää pelkotilojaan tältä osin neuvottelemalla lainaansa korkokaton esimerkiksi vuosille 2018-2023. Korkosuojaaminen on nimittäin nyt poikkeuksellisen edullista.
Asuntomarkkinoiden tahtia ohjaavat korot ja ihmisten käytettävissä olevien tulojen kehitys – ensin mainittu taitaa pysyä ainakin parisen vuotta maantasossa, jälkimmäisen suhteen kovin suuria toiveita ei kannata asettaa.
Näin ollen kitkuttelu jatkuu, mutta eihän markkina kokonaan seis ole. Kun vertaa tuoreita kauppalukuja viime vuoteen, voi havaita, että pienten asuntojen lisäksi esim. Helsinki-nimisessä kaupungissa kerrostalokolmioita on myyty selvästi edellisvuotta enemmän. Liikkeellä ovat olleet yksiönsä ja kaksionsa myyneet perheet ja myös muutamat, valistuneet ja lisätuottoja etsivät sijoittajat. Hyväpohjaisesta kolmiosta, kun saa näppärästi soluasunnon, ja tuotot ovat liki tuplat yksiöön tai kaksioon verrattuna.
Tuolta markkina näyttää Säästöpankkiirin silmin huhtikuun lopulla. Se, muuttuuko asuntomarkkina pysyvämmin tämän kuivan kauden aikana, onkin kokonaan oman bloginsa aihe.
Tommi Rytkönen on Nooa Säästöpankin toimitusjohtaja
