Kun katsoo tuoreita kuluttajaluottamuslukuja, tulee mieleen, että suomalaisen kuluttajan fiilikset ovat kuin myyrällä, joka pitkän talven jälkeen haistelee keväistä ulkoilmaa luolansa suulta. Meidän ihmisten maailmassahan talvi kesti kutakuinkin seitsemisen vuotta. Välillä kaivauduttiin lähemmäksi maanpintaa, mutta usko ei riittänyt ulos päivän valoon.
Saattaa olla, että keväinen ilma tuntuu niin raikkaalta pitkän synkkyyden jälkeen, että fiilikset ovat ylipositiiviset. Silti uskon, että olemme kollektiivisesti päättäneet pelätä vähemmän ja luottaa tulevaan enemmän. Ja niin vain uskallamme raottaa kukkaronnyörejä niin pienemmissä kuin isommissakin päätöksissä. Mikä taas väistämättä tarkoittaa sitä, että raha alkaa kiertää talouden suonistossa. Työtä ja hyvinvointia syntyy vähitellen enemmän.
Mitä tapahtuu suomalaisilla työpaikoilla? Tosi monessa paikassa meininki on ollut pitkään alavireistä. Kuluja on koitettu elinjäämistaistelun tuoksinassa leikata, ja henkilöstö on pitänyt kynsin hampain kiinni duuneistaan. Pitsalaatikoita ja cokistölkkejä ei ole juuri työpaikoilla näkynyt, ainakaan työnantajan niitä sinne tilaamina.
Myös työelämä ja ihmisten arvostukset ovat kuluneina vuosina muuttuneet. Työura, raha tai omistaminen ei ole niin hip, enkä usko, että se sellaisiksi palaavatkaan. Uskon, että ihan kulman takana on aika, jolloin työstään nauttivista tyypeistä kilpaillaan, jotta yritykset kykenisivät elpymään talouden mukana.
Väitän, että ne yritykset jotka ovat kovista ajoista huolimatta pystyneet olemaan rehellisiä väelleen ja pitämään huolta ihmisistä myös vaikeissa tilanteissa sekä uskaltaneet myös investoida etupainossa, keräävät noususta ne mehevimmät hedelmät. Hetken päästä myös ne, jotka ovat puristaneet työpaikkansa kulkulätkää maanantaiaamuisin vatsahappoisin ilmein, alkavat katsella ympärilleen.
Samaan aikaan kun talous matoi vuosia, maailma muuttui läpinäkyvämmäksi ja niin muuttui työelämäkin. Yrityskulttuuri tihkuu työntekijöiden verkostojen kautta koko universumin tietoon - tahtoi sitä pomo tahi ei. Elämme juuri nyt ajassa, jolloin työnantajan on kyettävä tarjoamaan ympäristö, joka joustaa elämäntilanteiden mukaan ja silloin tietysti työntekijäkin on valmis joustamaan asiakastarpeiden mukaan.
Niinpä nyt parhaat tyypit keräävät ne yritykset, joiden maine ja meininki kesti nihkeätkin ajat. Niiden, jotka keskittyivät tehotarhaamaan väkeään, ei kannata enää pohtia pitsataksin numeroa, sillä alkaa olla myöhäistä. Pitsa jäähtyy ja cokis lämpenee, mutta vetovoimainen, yksilön huomioon ottava yrityskulttuuri on kovinta valuuttaa työnantajamarkkinoilla.
Tommi Rytkönen
Kirjoittaja on Nooa Säästöpankin toimitusjohtaja.
