Pari viikkoa sitten hallitustunnustelija Juha Sipilän johdolla neuvoteltiin tiiviisti ja maahan yritettiin saada aikaan laaja yhteiskuntasopimus. Valitettavasti neuvottelut päättyivät tällä erää tuloksettomina.
Tavoite oli, että mahdollisimman laaja joukko suomalaisen yhteiskunnan toimijoita olisi päässyt yhteiseen näkemykseen siitä, kuinka maan talous tasapainotetaan ja asiat laitetaan kuntoon seuraavan hallituskauden aikana.
Sopimuksen myötä oli tarkoitus saada hiipunut talous takaisin kasvu-uralle, työllisyys paranemaan, julkisen talouden velkaantuminen taitettua ja maan tuottavuus paranemaan.
Kaikkia mainittuja asioita kannattaa tavoitella. Meidän on kurottava kilpailijamaiden etumatka kiinni ja se tehdään muun muassa parantamalla hintakilpailukykyämme ja lisäämällä tuottavuuttamme. Siinä työmarkkinajärjestöt ovat avainasemassa. Jos onnistumme, investoinnit Suomeen toivottavasti lisääntyvät ja työllisyys paranee.
Neuvottelujen kuluessa minulle tuli täysin selväksi se, että elinkeinoelämän resepti taloutemme parantamiseen on työelämän väitettyjen jäykkyyksien purkaminen ja joustojen lisääminen ilman pienintäkään omaa panostusta työelämäkysymyksiin.
Palkansaajapuolella haluamme jäykkyyksien purkamisen ja joustojen lisäämisen ohella parantaa muutoksen kohteena olevan työntekijän turvaa esimerkiksi koulutusta lisäämällä ja hänen osaamiseensa panostamalla. Siinä on oltava oma vastuunsa myös työnantajalla.
Haluamme myös parantaa niiden ihmisten työsuhdeturvaa ja irtisanomissuojaa, jotka joutuvat tuotannollisista ja taloudellisista syistä irtisanomisten kohteeksi hyvin menestyvissä ja voittoa tuottavissa yrityksissä. Mielestämme tämä on kohtuullista ja ennen kaikkea oikeudenmukaista. Ymmärrämme yritysten väen vähentämisen tuotannollisista ja taloudellisista syistä tapauksissa, joissa yrityksen kohtalo on vaakalaudalla ja toiminnan taloudelliset edellytykset ovat olemattomat.
Valitettavasti tämän päivän Suomessa ahneus ja röyhkeys tuntuvat nousseen hyveiksi ja kohtuullisuus ja oikeudenmukaisuus ovat hävinneet lähes sukupuuttoon.
En voinut neuvottelupöydässä istuessa välttyä ajatukselta, että elinkeinoelämän edustajat eivät olleet tosissaan mukana koko yrityksessä. Heillä taitaa olla mielessä ainakin heikkona toiveena se, että nyt muodostettava hallitus toteuttaa työelämän uudistamisen elinkeinoelämän toivomalla tavalla. Elinkeinoelämä odottaa pelitermein hallitukselta jackpotia.
Itse uskon, että Suomi on myös jatkossa sopimusyhteiskunta, jota uudistetaan ja kehitetään hyvässä yhteistyössä ja jossa myös työmarkkinaosapuolilla on oma tärkeä roolinsa.
Juha Sipilää ei voi syyttää yrityksen tai tahdon puutteesta yhteiskuntasopimusta neuvoteltaessa. Hän osoitti neuvottelujen aikana johtajuutta ja sitoutuneisuutta sekä ymmärsi viheltää tältä erää pelin poikki ennen hallitusneuvotteluja. Siinä ei jäänyt kenellekään jossiteltavaa, että sopimusta ei syntynyt, koska joku puolue puuttui hallitusneuvottelijoiden joukosta.
Yhteiskuntasopimusneuvotteluille varattu aika oli lyhyt ja neuvoteltavat asiat erittäin isoja. Tällä kertaa rima oli asetettu liian korkealle. Rima putosi, koska osapuolten näkemykset olivat liian etäällä toisistaan.
Sadan tunnin vuosityöajan pidentäminen oli asia, joka neuvotteluista vuodettiin turhan aikaisin ulos. Se oli elinkeinoelämän vaatimuslistalla yksi asia monen muun vaatimuksen joukossa, mutta sai luonnollisesti suurimman huomion. Kukaan ei sitten enää oikein jaksanut miettiä esimerkiksi sitä, että nollan ja sadan väliin mahtuu liuta lukuja.
Mielenkiintoista on ollut taas kerran seurata julkista keskustelua siitä, että työntekijäpuoli kaatoi sopimuksen, kun se ei oikein ymmärrä yhteisen hyvän päälle eikä voinut taipua sadan tunnin työajan pidentämiseen.
Yhtä hyvin voisi kaiketi sanoa, että työnantaja kaatoi sovun, koska vaati työajan pidentämistä ja huonolla pelisilmällä aikana, jolloin meillä on ennätysmäisen paljon työttömiä.
Eikö se mene ainakin lyhyellä tähtäimellä niin, että jos nyt työssä käyvät tekisivät aikaisempaa pitempää työpäivää, niin työttömien määrä entisestään lisääntyisi?
STTK on poliittisesti sitoutumaton keskusjärjestö ja tulemme toimeen kaikenväristen hallitusten kanssa – niin myös parin viikon kuluttua toimikautensa aloittavan hallituksen kanssa. Hoidamme jäsentemme – keskituloisten palkansaajien - edunvalvontaa puhtaasti asiapohjalta. Se tarkoittaa, että joskus olemme hallituksen kanssa asioista samaa mieltä ja joskus sitten taas eri mieltä. Asiat ratkaisevat.
Yhteiskuntasopimuksesta vielä sen verran, että uskon siinä esillä olleisiin asioihin palattavan seuraavan neljän vuoden aikana tavalla tai toisella. Suomen talouden ongelmat eivät ole hävinneet mihinkään menneen kahden viikon aikana eivätkä ne mihinkään häviä tulevinakaan viikkoina.
Antti Palola on STTK:n puheenjohtaja
