Karkauspäivänä päättyi kymmenisen kuukautta kestänyt jakso, joka muistutti Päiväni murmelina -elokuvan pääosan esittäjän elämää. Näyttelijä Bill Murray heräsi tv-juontajan roolissaan aamusta toiseen uudestaan ja uudestaan samaan päivään. Minäkin heräsin aina itseään toistavaan ja jossain määrin puuduttavaan, yhteiskuntasopimukseksi kutsuttuun neuvottelurupeamaan.
Ei tullut tammikuun kihlausta eikä helmikuun järkiliittoa. Tuli karkauspäivän kosinta, johon toivottavasti kaikki vastaavat myöntävästi eikä kenenkään tarvitse lähteä hamekangaskaupoille.
Neuvottelutulos kilpailukykysopimukseksi osoitti – jälleen kerran – että suomalainen neuvottelu- ja sopimusjärjestelmä toimii ja tuo tuloksia. Se osoittaa myös, että suomalainen palkansaaja kantaa vaikeassa taloudellisessa tilanteessa oman taakkansa suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan puolesta.
Ratkaisu on paitsi merkittävä, palkansaajalle erittäin raskas. Nyt sovittiin usean miljardin euron suuruisesta tulonsiirrosta työnantajilta palkansaajien kannettavaksi kohdentamalla työttömyysvakuutus- ja eläkemaksut uudelleen. Yleistä vuosityöaikaa pidennetään 24 tuntia ja julkisen sektorin lomarahoja leikataan määräajaksi.
***
Olen miettinyt, onko työnantajapuolen ja elinkeinoelämän ruokahalu neuvottelupöydässä pohjaton. Hämmentyneenä seuraan heitä, joiden mielestä neuvottelutulos ei ole riittävä. Erityisesti Suomen Yrittäjien tyytymättömyys paikallisen sopimisen mielestään vaatimattomaan edistymiseen on ollut merkille pantavaa.
Yrittäjät olisivat halunneet paljon enemmän. Heidän pettymyksensä on ymmärrettävää, kun hetken vaikutti siltä, että käsien ulottuvilla ovat kaikki paikallisen sanelun ja työelämän villin lännen herkut kertarysäyksellä.
Lopputulokseksi näyttää muodostuvan maltillinen paikallisen sopimisen edistäminen vallitsevan sopimusjärjestelmän puitteissa. Neuvottelutuloksessa on silti iso muutos nykytilaan, kun järjestäytymättömälle työnantajalle annetaan samat oikeudet kuin järjestäytyneelle työnantajalle.
Keskeinen syy siihen, miksi paikallisen sopimisen kirjauksissa ei tällä kertaa edetty pitemmälle on se, että työnantajalle ei neuvottelupöydässä tuntunut riittävän mikään. Asenne oli, että nyt on saatava ihan kaikki tai ei mitään. Se on neuvottelutilanteessa huono lähtökohta.
***
Toivottavasti kaikki hyväksyvät neuvottelutuloksen ja sen pohjalta voidaan aloittaa toimialakohtaiset soveltamisneuvottelut kullakin sopimusalalla. Neuvotteluille on varattu aikaa toukokuun loppuun. Kesäkuun alussa keskusjärjestöt yhdessä hallituksen kanssa arvioivat sopimuksen kattavuuden. Jos se todetaan riittäväksi, sopimus astuu voimaan. Jos kattavuus todetaan riittämättömäksi, edessä on liittokohtainen neuvottelukierros ja hallitus toteuttaa tavoitteensa parhaaksi katsomallaan tavalla.
Hallitus on ilmoittanut tukevansa järjestöjen neuvottelutulosta ja peruvansa pakkolait. Hallituksen mielestä ratkaisu antaa hyvät edellytykset perua myös lisäsäästöt ja veronkorotukset, joita oli suunniteltu siltä varalta, että ratkaisu ei synny.
Hallitus miettii vielä verokevennyksiä. Se onkin poliittiseen harkintaan perustuva päätös, joka tehdään aikanaan.
Monen mielessä on varmasti pyörinyt, miksi hyväksyimme neuvottelutuloksen, joka syö palkansaajan ostovoimaa ja heikentää palvelusuhteen ehtoja. Pohtijoiden on hyvä pitää mielessä, mistä lähdettiin ja mikä olisi ollut vaihtoehto. Pakkolait ja niiden mukanaan tuomat heikennykset palvelusuhteen ehtoihin olisivat olleet paljon katkerampi kalkki erityisesti julkisella sektorilla työskenteleville pieni- ja keskituloisille naisille, jotka toki nytkin joutuvat ison taakan kantajiksi.
***
Elämme epävarmoja aikoja: maailmantalouden näkymät ovat mitä ovat ja hallitsematon pakolaisuus sekä turvapaikanhakijoiden suuri määrä lisäävät rauhattomuutta. Tilanne on johtanut rajojen sulkemiseen sekä aitojen rakentamiseen Euroopassa.
On erittäin tärkeää, että epävarmoina aikana kykenisimme hoitamaan omissa käsissämme olevat asiat kuntoon.
Toivoisin myös, että saisin useammin kuulla suomalaisten yritysten omistajien ja johtajien sanovan, että Suomi on hyvä maa ja tänne kannattaa investoida ja panostaa. Mikään ei ole niin vastenmielistä kuin kuunnella kevään osingonjakojuhlien yhteydessä valitusvirttä siitä, miten huono maa Suomi on ja kuinka kannattamatonta tähän maahan on investoida. Toivon, että talouden kestävyysvajeen nujertamisen ohella panostaisimme samalla innolla henkisen kestävyysvajeen nujertamiseen.
Antti Palola on STTK:n puheenjohtaja
Suomen Yrittäjien Jussi Järventaus vastaa: Suomen Yrittäjät puolustaa työtä ja työllisyyttä
