Lounasetu on ollut esillä julkisessa sanassa ja varmasti myös kahvipöytäkeskusteluissa. Keskustelu lähti liikkeelle Verohallinnon antamista uusista ohjeista. Laki on pysynyt entisellään. Myös Verohallinnon lain nojalla vuosittain antama päätös luontoisetujen laskentaperusteista on euromääriä lukuun ottamatta sama kuin aikaisempina vuosina.
Hämmennystä ovatkin herättäneet Verohallinnon ohjeet sen oman päätöksen tulkinnasta.
Seuraavassa esitän eräitä kuulemiani ja lukemiani näkemyksiä Verohallinnon kannanotoista. Vaikka en ota asiaan kantaa, myönnän, että provokatiivisiksi tulkittavat sanavalinnat eivät ole vahinko.
Ongelman koko. Jos lounassetelien käyttäjiä on 100 000 ja jokainen saa 230 kappaletta kympin arvoisia lounasseteleitä vuodessa, on kyse 230 miljoonan potista. Siitä nimellisarvon ja verotusarvon ero on neljännes, noin 58 miljoonaa. Veroedun vaikutus verokertymään on keskimääräisen marginaaliveroprosentin suuruinen. Se lienee noin 45 %.
Eli kaikkien lounassetelien veroedun yhteenlaskettu määrä on noin 26 miljoonaa. Yhtä työntekijää kohden se on 260 euroa vuodessa, vähän yli euron työpäivää kohden. Jos lounasseteleistä annetaan vaikkapa joka kymmenes väärin perustein, on verohyöty palkansaajaa kohden 26 euroa vuodessa. Virhe on niin pieni, että jos se kävisi ilmi veroilmoitusta käsiteltäessä, virkailija saisi vakavat nuhteet, jos olisi siihen puuttunut.
Lounasetu on palkkaa. Lounasseteli on veronalainen palkkaetu. Kun lounassetelin omistusoikeus on siirtynyt työntekijälle, on työntekijän asia, miten hän sen käyttää. Lounasseteliin on liitetty vain ehto, että sitä voi käyttää vain ateriointiin eikä sitä vastaan saa antaa rahaa, elintarvikkeita eikä muita hyödykkeitä.
Verohallinnon päätöksessä tai laissa ei ole määritelty, kenen ateriointiin lounasseteli on käytettävä. Kenenkään auto- tai puhelinedun verotusarvoa ei ole korotettu sen takia, että puoliso tai lapset ajavat työsuhdeautolla tai soittavat työsuhdepuhelimella. Myös lapsen hampurilainen on työntekijän yksityistä kulutusta.
Vain yksi seteli kerralla. Verohallinnon käsityksen mukaan aterian maksamiseen voi käyttää vain yhden lounassetelin kerralla. Verohallinnon päätöksessä – siis lakiin rinnastettavassa tekstissä – rajoitetaan vain setelien antamista, ei käyttämistä. Työnantaja voi antaa lounasetuna käsiteltäviä lounasseteleitä vain yhden kotimaan työssäolopäivää kohden. Niiden käyttötahti on jätetty sääntelemättä eli sitä ei ole rajoitettu.
Autoetukin on rajattu 18 000 kilometriin vuodessa, ei 50 kilometriin päivässä. Jos olet tiistaina paastolla, pitää sinulla olla oikeus ostaa keskiviikkona lounaaksi kunnon pihvi kahdella lounassetelillä.
Verotusarvo on käypä arvo. Tuloverolain (TVL) 64 §:n mukaan luontoisetu arvioidaan käypään arvoon. Verohallinto määrää vuosittain luontoisetujen käypien arvojen laskentaperusteet. Tämän valtuutuksen mukaisesti Verohallinto on määrännyt vuoden 2014 verotuksessa enintään 10 euron nimellisarvoisen lounassetelin muodossa annetun lounasedun käyväksi arvoksi 75 % sen nimellisarvosta, kuitenkin vähintään 6,10 euroa. TVL 64 §:ssä tai muuallakaan lainsäädännössä Verohallinnolle ei ole annettu oikeutta arvostaa 10 euron lounasseteliä 10 euron arvoiseksi. Verotuksen tulee perustua lakiin tai lain nojalla annettuun päätökseen.
