Julkisessa keskustelussa käytetään ilmaisua aggressiivinen verosuunnittelu. Vähemmän puhutaan aggressiivisesta verotuksesta.
Veron kiertäminen, verovilppi, veropetos ja verosuunnittelu menevät kivasti sekaisin niin kansalaiskeskustelussa kuin lehtien lööpeissä.
Verosuunnittelu tarkoittaa verotuksen huomioon ottamista taloudellisessa päätöksenteossa. Se on laillista ja toivottavaa.
Veropetos on rikoslaissa määritelty lainvastainen tahallinen teko.
Veron kiertäminen on keinotekoinen järjestely tai virhehinnoittelu, jonka avulla veronmaksaja yrittää välttää jonkin veron, jonka hän joutuisi maksamaan ilman keinotekoista järjestelyä. Veron kiertäminen ei ole rikos, vaan järjestely, jota ei hyväksytä verotuksessa. Veron kiertämistä ei ole se, että veronmaksaja valitsee laillisista toimintavaihtoehdoista verotuksellisesti edullisimman.
Juridisesti verosuunnittelu ja veron kiertäminen ovat siis selvästi eri asioita ja toinen niistä on kokonaan sallittu ja toinen kokonaan kielletty. Ongelmana on vain ratkaista, kummasta on kyse.
Jos verosuunnittelu keskittyy verotuksen minimointiin, mutta toimiin ei voida puuttua veronkiertona, puhutaan aggressiivisesta verosuunnittelusta. Jos lain rajoja pöllyttävä, mutta rajojen sisällä pysyvä verosuunnittelu on aggressiivista, niin mitä on verotuspäätös, joka kumotaan oikeusasteissa? Veronmaksaja voittaa tuomioistuimessa sen vuoksi, että Verohallinto on tehnyt lainvastaisen verotuspäätöksen. Tosin joskus verovelvollinen onnistuu esittämään riittävän selvityksen vasta oikeudessa, mutta silloinkin Verohallinto on epäonnistunut asian selvittämisessä.
Hallinto toimii väärin, kun se hakee oikeutusta verotuskäytännön kiristämiseen yhden esimerkkitapauksen avulla. Käytännössä se tapahtuu niin, että tietty toimintatapa on hyväksytty verotuksessa, mutta jossakin vaiheessa joku porukka Verohallinnossa on sitä mieltä, että sitä ei pitäisi hyväksyä. Sitten otetaan veronmaksaja, jonka verotuksessa toimintatapaa ei hyväksytä, ja toivotaan, että verovelvollinen valittaa. Toinen mahdollisuus on puuttua asiaa verotarkastuksessa ja kolmannen keinon tarjoaa Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön valitusoikeus.
Verotus- ja oikeuskäytännön kiristämiseksi tehty verotuspäätös on aggressiivista verotusta. Samoin aggressiiviseksi voidaan luonnehtia hallinnon tekemä valitus hallinnon omasta verotuspäätöksestä. Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö on Verohallinnon osa, vaikka onkin muodollisesti itsenäinen.
Aggressiivista verotusta on myös se, että verotarkastuksessa verotetaan kaikkea mahdollista ja vielä päälle pannaan roimat veronkorotukset.
Suomen perustuslaki, Suomea sitova ihmisoikeussopimus ja hallintolaki velvoittavat virkamiehiä toimimaan lainmukaisesti ja olemaan kansalaisen apuna ja tukena. Mitä on sanottava laillisuuden rajat tulkinnoissaan tahallaan ja tarkoituksellisesti tai piittaamattomuuttaan ylittävän virkamiehen toimista? Vaikka teko ei täytä virkarikoksen tunnusmerkkejä, pitäisi sen käynnistää jonkinlainen sisäinen prosessi.
Aggressiivisen verotuksen kohteen kohtalo on yleensä surkea. Jälkiverotus voi kaataa yrityksen siitä riippumatta, mikä on valituksen lopputulos.
Havaintojeni mukaan pahinta on epävarmuus. Suhteellisen selväkin juttu saa hallinto-oikeuden ratkaisun vasta 2-3 vuoden kuluttua. Silloin voitto KHO:ssa ei paljon enää lämmitä.
Mielestäni aggressiivinen verotus on moraalisesti paljon pahempi juttu kuin aggressiivinen verosuunnittelu.
Vesa Korpela on lakiasiain johtaja Veronmaksajain Keskusliitossa
