Ennen kuin päivä taas alkaa pidentyä, on ihanaa sytyttää tunnelmavaloja kotiin. Tosin sähkön kallistuessa täytynee hillitä mielitekoja hieman ja hyödyntää tunnelmallisen kynttilän lepattavaa valoa.
Helsingissä VR:n konepajalla kokeiltiin ensimmäisenä sähkövalon tuottamista Suomessa vuonna 1877. Viisi vuotta myöhemmin Tampereen Finlaysonin tehtaan kutomosali valaistiin jo vakituisesti sähköllä. Sähkövalo loi turvallisemman työympäristön myös pimeään aikaan.
Vielä vuonna 1979 yli 6 000 kodissa Suomessa noustiin aamutoimille edelleen ilman sähköä. Kesämökkien sähköttömyys oli tyypillistä vielä 1980-luvulla. Muistan itsekin mökki-illat, jolloin ainoina valonlähteinä olivat kynttilät, öljylyhdyt ja ulkona polku löytyi taskulampun valokiilan avulla.
Muutos on tapahtunut nopeasti. Vuonna 2003 jo 70 prosentilla kesämökeistä oli verkkosähkö. Tuolloin sähköistyi myös meidän huvilamme. Muistan purnanneeni muutosta vastaan ja isäni sanoi, että toki voin aina jättää valot sytyttämättä. Ymmärsin, että paluuta menneeseen ei ole.
Ledikin osaa imitoida hehkulampun kaunista valoa
Hieman vastaavanlaista haikailua aidon ja alkuperäisen perään on antiikkipiireissä herättänyt valaisimiin tehtävät muutostyöt, esimerkiksi vanhan petrolilampun tai kynttiläkruunuun sähköistys. Joillekin esimerkiksi kustavilaisen kristallikruunun sähköistys on pyhäinhäväistys.
Kynttilänvalo riittää kuitenkin vain harvoille, eikä juuri kukaan halua läträtä petrolin kanssa. Arvokas valaisin on myös mahdollista sähköistää huomaamattomasti ja niin, ettei sille aiheuteta pysyviä muutoksia.
1800-luvun lopulla sähkövaloa moitittiinkin liian kirkkaaksi, vaikka niiden teho nykynäkökulmasta oli varsin alhainen, noin kahdeksan kynttilän verran.
Sähköistämisen yhteydessä kannattaa kuitenkin pohtia, millaisen valon valitsee. Ihanteellisintahan olisi, ettei se liiaksi eroaisi alkuperäisestä kristallikruunun lepattavasta kynttilänvalosta tai öljylampun himmeähköstä hehkusta.
Tarkistuta käytettynä ostettu tai peritty valaisin sähköliikkeessä
Monet huutokaupat myyvät käytettyjä sähkölaitteita, mutta ovat lisänneet tuotteisiin merkinnän, ettei esinettä ei ole testattu. Se ei välttämättä tarkoita sitä, etteikö valaisin toimisi, vaan on pikemminkin varotoimenpide sen varalta, että esineessä on vika.
Käytettynä hankittu sähkölaite kannattaakin aina viedä sähköliikkeeseen tarkistettavaksi. Samoin peritty valaisin, vaikka se olisikin toiminut vielä edellisessä asunnossa. Sähköliikkeessä valaisimeen voidaan tehdä johtojen ja kytkimen sekä sokeripalan tai pistorasiaan työnnettävän pistotulpan tarkistus ja vaihto.
Ja sitten kiinnitys. Muista kytkeä virta pois, kun kiinnität valaisinta. Valon sammuttaminen ei riitä.
Valaisin kannattaa kiinnittää kattoon mieluummin astetta järeämmin kuin niin huterasti, että se on vaarassa pudota. Vanhat kristallikruunut ja Muranon lasikruunut saattavat painaa yli parikymmentä kiloa.
Tarkista myös, että painava valaisin roikkuu koukussa, ei johtojen varassa.
Mitä rikkoutuneen kuvun tilalle?
Facebookin valaisinkirpputoreilla metsästetään usein puuttuvia osia rikkimenneiden tilalle. Se on monesti vaikeaa, sillä varaosapankkeja vanhoille kuvuille tai osille ei ole.
Hyvällä onnella varaosan voi löytää laittamalla kyselyn valaisimiin keskittyneeseen someryhmään tai kirpputorilta.
Varaosia on tietojeni mukaan myös joillain huutokaupoilla, yksityisillä keräilijöillä sekä joillain valaisimia korjaavilla yrityksillä.
Joitain kupuja valmistetaan myös uustuotantona. Tällaisia myyvät mm. Domus Classica, Metsäkylän Navetta ja Rakennusapteekki.
Mitä sitten tehdä, jos arvovalaisimen kupu hajoaa? Jos juuri samanlainen sattuisi löytymään, voi kuvulle tulla hintaa useampi sata euroa.
Työni puolesta selvitin, mitä maksaisi uniikkityönä valmistetun Tynellin valaisimen kuvun teettäminen. Sain vinkin kahdesta yrityksestä, joilla oli taito hyppysissä: Lasi-Kostamosta ja Lasismista. Mikäli kupua ei ole varastossa, se pitää ensiksi valmistaa. Tätä varten valmistetaan muotti ja tarvitaan yksi ehjä kupu malliksi.
Näkemättä esinettä he arvioivat muotin valmistamisen maksavan noin 1 100–1 400 euroa ja kuvun valmistus tuntihinnalla maksaa noin 300–400 euroa. Tosin muotilla voidaan valmistaa useampikin kupu, joten samalla saataisiin useampi varaosa.
Vuonna 2016 eksyin Tammisaaressa eräälle nyt jo toimintansa lopettaneelle itsepalvelukirpputorille, johon vanha valaisinliike oli jättänyt myyntiin koko irtaimistonsa. Siellä oli myynnissä ainakin sata erilaista kupua, valaisimen kantoja ja muita valaisinosia pilkkahinnalla.
Jos olisin ollut kaukaa viisas, olisin hankkinut sieltä useammankin varaosan tai koonnut kokonaisen valaisimen. Vanhojen Idmanin tai Taito-myyntiluetteloiden avulla olisi olut helppo koota oikeat kuvut ja valaisimet yhteen. Hieman nyt harmittaa.
Katja Weiland-Särmälä
Filosofian tohtori, taidehistorioitsija ja esinetutkija
