veronmaksajat.fi

VERONMAKSAJAN
TALOUSTAITO
-
TAITAVAA
TALOUDENPITOA

VAPAALLA

Hillitty kustavilainen tyyli sopii suomalaiseen makuun – tyylisuunta pitänyt pintansa antiikkimarkkinoilla

Hillitty kustavilainen tyyli sopii suomalaiseen makuun – tyylisuunta pitänyt pintansa antiikkimarkkinoilla
9.5.2022

Trendit eivät ole mikään uusi asia. Euroopassa tyylit ovat seuranneet aina toisiaan – tosin verkkaisemmassa syklissä kuin nyt. Kustavilainen aika alkoi Pohjolassa 1770-luvulla. Pariisissa uusi tyyli esiteltiin 1700-luvun puolivälissä.

Uudet aatteet, ihanteet ja jopa vallanvaihdokset näkyivät myös sisustusihanteissa. 1700-luvun puolivälissä Pariisissa esitelty uusi tyyli oli kevyt, hillitty ja yksinkertainen. Se oli lähes täysi vastakohta tuolloin vallalla olleelle muotisuuntaukselle keimailevalle ja krumeluurille rokokoolle. 

Esikuvana uudelle tyylille oli antiikin puhdas klassinen muotokieli ja sieltä poimitut koristeaiheet. Sen ajateltiin ilmentävän myös syvemmin klassisia arvoja, jaloutta ja puhtautta.

Tänne kaukaiseen Pohjolaan tyylin levittivät sekä Ranskan hovissa vierailleet aateliset että aikakauden muotilehdet ja mallikirjat sekä Ranskasta oppinsa hakeneet puusepät ja arkkitehdit.

Ruotsissa oli tuolloin vallassa kuningas Kustaa III (1746–1792), joten täällä Pohjolassa tyyli nimettiin hänen mukaansa kustavilaisuudeksi. Kustavilaisen ajan voi katsoa alkaneen täällä Pohjolassa noin 1770-luvulla. Kustavilaisuus jakautuu kahteen vaiheeseen, jonka myöhemmässä vaiheessa on hieman raskaampi, pietarilainen vivahde.

Kustavilainen tuoli 1700-luvun lopulta. Tuolin lähtöhinta oli 300 euroa. Kuva: Bukowskis

Yllä olevan kuvan tuolin pohjasta löytyy tukholmalainen hallileima. Kuva: Bukowskis

Yksityiskohta kustavilaissohvasta. Kuva: Bukowskis

Miten kustavilaisen tyylin tunnistaa?

Tyypillisiä kustavilaisen ajan koristeita ovat pilasterit, medaljongit, kasvi-aiheet kuten lehvät, kukat ja laakeriseppeleet, rusetit ja erilaiset nauhaornamentit. 

Värimaailma oli vaalea: helmenharmaata, harmaata, luunväriä ja hailakan keltaista, mutta myös sinistä, vihreää ja roosaa. Värimaailma sopi kauniisti pohjoisen ilmastoon. Kesäisin vaaleat huoneet heijastivat valoa, ja talven pimeydessä vaaleus tuntui tuovan hohkaavaa valoa. Kuvassa Mustion linnan maalattuja ovia ja pilastereita. Kuva: Katja Weiland-Särmälä

Kuvan pöydän marmoria erehdyttävästi muistuttava pöytälevy on maalattu. Pöydän lähtöhinta oli 1 000 euroa. Kuva: Bukowskis

Kustavilaisissa huonekaluissa on kauniita mahonkiviilutuksia, upotus- eli intarsiakoristeita, marmoria ja pronssilyötteitä.

Aitous ei olut kuitenkaan kustavilaisuudessa olennaista. Se saattoi olla paitsi asennekysymys mutta myös taloudellinen pakko. Huonekaluihin tehtiin marmorijäljitelmiä, pylväitä maalailtiin seinille ja huonekaluihin ootrattiin jalopuujäljitelmäkuvioita. Gustav Haupt oli Kustaa III:n hovipuuseppä ja aikansa arvostetuin tekijä. Hänen suunnittelemiensa huonekalujen hinnat hipovat pilviä. Tämä lipasto huudettiin 447 000 eurolla. Hauptin tyylillä oli myös paljon jäljittelijöitä. Kuva: Bukowskis

Merkittävät tekijät signeerasivat töitään. Hauptin signeeraus kaapin (kuva yläpuolella) sisällä. Kuva Bukowskis

Kustavilaisen ajan seurustelukulttuurista kertovat entistä mukavammat sohvat, pelipöydät, nojatuolit ja hienot aidot posliiniset astiat. Kuvan nojatuolin lähtöhinta oli 300 euroa. Näitä tuoleja näkee nykyään myös moderneilla, esimerkiksi Svens Tennin, kankailla päällystettyinä. Kuva: Stockholms Auktionsverk

Modernia mukavuutta edustivat kaakeliuunit, jotka lämmittivät avaria saleja. Huonekalut sijoitettiin seinänviertä pitkin, mieluiten pareittain ja symmetrisesti. Tarpeen tullen klaffipöydän ja tuolit saattoi nostaa keskelle huonetta. Tämä hieno kaakeliuuni on Mustion linnassa. Kuva: Katja Weiland-Särmälä

 Kuvan pelipöydässä on intarsiakuviona shakkiruutu.  Kannen alla sisäpuolella on backgammon-pelikenttä. Sivussa laatikko shakkinappuloille. Pöydän päädyssä on ulosvedettävä kynttilänjalkahylly. Pelipöydän vasarahinta oli 1 500 euroa. Kuva: Bukowskis

Kustavilaisuus on tyylisuunta, joka on pitänyt pintansa antiikkimarkkinoilla vuodesta toiseen. Joskin joitain huonekaluja on maalailtu vuosien saatoissa uusilla väreillä kunkin ajan muodin mukaan, nykyään tyypillisesti valkoisiksi.

Arvokkaimmillaan kustavilaisen ajan huonekalu on kuitenkin alkuperäisenä. Kustavilainen esine ei ollut koskaan vitivalkoinen, vaan se oli aina vaaleanakin sävyltään murrettu harmaaseen tai luuhun vivahtava.

Ole tarkka ostaessasi vanhoja huonekaluja. Kustavilainen huonekalu on eri asia kuin kustavilaista tyyliä edustava. Nopealla vilkaisulla ne saattavat näyttää samalta, mutta kustavilaisuutta on kopioitu, kun se tuli uudelleen muotiin niin 1800-luvun lopulla, 1900-luvun alussa sekä vielä nykyäänkin.

Hintaero aidon 1700-luvun huonekalun ja myöhemmin valmistetun kustavilaistyylisen huonekalun välillä on selkeä. 1880-luvun kertaustyylin ja 1700-luvun kustavilaisen huonekalun erottaminen vaatii asiantuntemusta, kun molemmissa näky jo ikä: puuaines on jo tummunutta ja pinnat mahdollisesti useaan kertaan maalattuja ja istuimet uusittuja.  

Kustavilaishenkinen huonekalu sopii lapsiperheellekin

Itse pidän 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun ”kustavilaishenkisistä” huonekaluista. Ne ovat edullisempia, laadukkaasti valmistettuja ja niitä uskaltaa käyttää myös lapsiperheessä. Ja moneen ne menevät lähes aidosta.

Kuvan kaunis kustavilaistyylinen sohva on 1800-luvun lopusta. Kuva: Auktionet.com

1900-luvun  jälkipuoliskon ja 2000-luvun jäljitelmän erottaminen 1700-luvun esikuvasta on maallikollekin  helpompaa. Puu- ja maaliaines ovat selkeästi erilaista, yksityiskohdissa ei näy käsityö ja kokonaisuudessa on jotenkin ”teollinen” tuntuma. Hyviä käyttökalusteita ne kuitenkin ovat. 

Kustavilaistyyliset ruokakalusteet 1900-luvun jälkipuoliskolta. Tämän kalustekokonaisuuden vasarahinta oli 30 euroa. Kuva: Auktionet.com.

Katja Weiland-Särmälä

Kirjoittaja on taidehistorioitsija ja esinetutkija 

Näitä muut lukevat nyt

Rahat, verot, työ & eläke, koti