Ilmastonmuutos on ainakin terminä jokaiselle tuttu. Jos jatketaan ilmaston ja päästöjen suhteen nykyisellä menolla, ihmisestä tulee käristekupolin alla käristemakkara. Sen sijaan hedonistinen adaptaatio on käsitteenä vähemmän tunnettu. Jälkimmäisellä kuvataan sitä, kuinka helposti ihminen sopeutuu parantuneisiin olosuhteisiin. Jos esimerkiksi palkkataso ja sitä kautta taloudellinen elintaso tuplaantuu, ihminen pitää uutta, parempaa tasoa normina.
Saavutetusta edusta tulee todellakin saavutettu, eikä siitä olla valmiita luopumaan. Hedonistinen adaptaatio toimii huonosti alaspäin. Huononeviin olosuhteisiin sopeudutaan vaikeimman kautta ja ainoastaan ankaran vastaan panemisen jälkeen. On helpompi muuttaa pienestä asunnosta isompaan ja sopeutua tilantuntuun kuin ahtautua kartanosta takaisin kolmioon. Ihmiskunta on aina pyrkinyt kaikin keinoin parantamaan elinolosuhteitaan, ja tässä prosessissa hedonistisella adaptaatiolla on ollut oma roolinsa.
Ilmastonmuutosta vastaan voidaan taistella kolmella eri keinolla:
- teknologian muutoksella
- ihmisten käyttäytymisen muuttumisella
- verotuksen keinoin.
Ensimmäinen vaihtoehto on ihmisten ja ihmiskunnan kannalta ’helppo’. Kun teknologia paranee ympäristöystävällisemmäksi esimerkiksi uusien energiatuotantotapojen avulla, saadaan sama määrä sähköä ja lämpöä käyttöön, mutta aiempaa pienemmillä tai olemattomilla päästöillä.
Ympäristöystävällisemmän teknologian käyttöönottoa ja kehittämistä tulisi tukea kaikin mahdollisimman keinoin, koska se on ’helpoin’ keino ilmastonmuutoksen hidastamisessa ja torjumisessa.
Jälkimmäiset kaksi eivät taas ole niitä helpoimpia vegaaninakkeja ratkaistavaksi. Ihmisten käytös muuttuu tuskallisen hitaasti. Kasvissyönti ja vegaaniksi ryhtyminen tuntuvat somepöhinän perusteella ottavan jättimäisiä askeleita eteenpäin.
Presidentistä lähtien kuullaan elämäntapamuutoksesta, jossa liha jää historiaan. Tästä huolimatta lihankulutustilasto rikkoo ennätyksiä vuodesta toiseen. Vuonna 2017 lihaa kului jo yli 80 kiloa henkeä kohti. Tahto on vahva, mutta liha heikko. Ihminen muuttaa käytöstään niin monissa asioissa ainoastaan viime hetkellä – ja pakon edessä.
Ilmaston nimissä vaadittu muutos koetaan oman elämänlaadun alentamisena, ja sitähän se monesti onkin. Jos töihin pääsee omalla autolla puolessa tunnissa, mutta julkisilla sama matka kestää vaihtoineen tunnin ja vartin, häviää julkisen liikenteen käyttäjä työvuoden aikana 300 tuntia. Kynnys kolmensadan tunnin ajankäytön muutokseen on yksinkertaisesti liian suuri. Joko julkisen liikenteen pitää muuttua tehokkaammaksi – tai työmatka-autoilun huomattavasti kalliimmaksi.
Jos käyttäytymisen muuttaminen on hidas prosessi, miksei sitten yksinkertaisesti vain koroteta reippaasti veroja? Nostetaan lihan, saastuttavien energiamuotojen, yksityisautoilun, lentämisen ja paljon päästöjä tuottavien hyödykkeiden veroastetta. Kuluttaminen loppuu, kun sen hinta nousee liian kalliiksi. Näitä muutoksia kauppaava ei yksinkertaisesti pysty voittamaan vaaleja, koska äänestäjät mieltävät ne omaa elämäntyyliään ja elintasoaan laskeviksi.
Demarit sotkeutuivat vaalikampanjan loppumetreillä kunnianhimoisen (mutta vaikeasti toteutettavan) kestävän kehityksen arvonlisäveron kanssa tunnetuin seurauksin. Vaalivoitto suli olemattomaksi muun muassa siksi, että muut puolueet brändäsivät päästöperusteisen uuden veron lihaveroksi. Ei kannata mennä äänestäjän ja hänen grillimakkaransa väliin. Siinä saa vain haarukan piikit kämmenselkäänsä.
Vaalikarjalle elintason laskua myyvä poliitikko yrittää myydä Netflix-käyttäjälle ajatusta siirtymisestä takaisin vhs-aikakauteen. Sen taistelun häviää takuuvarmasti. Hedonistinen adaptaatio ei yksinkertaisesti toimi siten. Ihminen ostaa kernaammin vaikka Trumpin valheelliset ’puhdas hiili’ -puheet kuin luopuu vuotuisesta lomamatkastaan ja kesäillan satunnaisesta grillaushetkestään.
Kuten niin monet suuret asiat, #nytonpakko muutokset tulee tehdä asteittain. Siten, ettei äänestäjä huomaa itseään ohjattavan vähäisempien päästöjen pariin verotuksellisin keinoin. Autoverotuksen päästöperusteisuus on tästä hyvä esimerkki.
Kertamuutosta yrittävä antaa ainoastaan aseet populistien käsiin ja lykkää siten tarvittavat muutokset kauemmaksi tulevaisuuteen. Vhs-nauha käy nihkeästi kaupaksi, kun oman omaa elintasoa ei haluta alentaa kertarysäyksellä muiden eduksi.
Tulemme näkemään vielä monet ilmastoverotuksen vaalit. Toivottavasti edellisistä on opittu mikä käy äänestäjille kaupaksi – ja mikä ei.
Kim Väisänen
Kommentoi