Jos pitäisi yhtään arvata seuraavaa hallituspohjaa, materiaalien laadukkuuden ja perinpohjaisuuden perusteella löisin vetoa punamullan puolesta. Siinä missä gallupkakkonen kokoomus on materiaaliensa suhteen täysin huutolaispojan asemassa, on pääministeripuolueella tarjota kirjallista ohjelmaa ja näkemystä tarjota muun muassa hiilinieluista ja byrokratian purkamisesta.
Mutta mikä on keskustapuolueen todellinen suhtautuminen yrittäjien verotukseen? Kirjallinen dokumentaatio sisältää peruslauseet ’emme voi enää kiristää kokonaisveroastettamme’ ja ’riskinottamiseen kannustetaan’. Tämän lisäksi suhtautuminen on helppo todentaa heidän toimillaan valtioneuvoston linnan suojista. Hallituksessa puolue on kunnostautunut lähinnä jakamalla yrittäjävähennyksen ohella täsmäsubventaatiota maa- ja metsätalousyrittäjille.
Varsinkin yrittäjävähennyksestä, jolla kompensoitiin ei-niin-tyylikkäästi yhtiöveron lasku henkilöyrityksille, on käyty sanasotaa keskustan ja opposition välillä. Kun henkilöyhtiöt eivät maksa yhteisöveroa, sen laskeminen ei niitä auttanut. Tätä hallitus pyrki kompensoimaan, nimellisesti työllisyyden nimissä, antamalla liikkeen- tai ammatinharjoittajille mahdollisuuden vähentää 5 %:n elinkeinotoiminnan tulosta.
Jos ei tee voittoa, ei myöskään saa yrittäjävähennystä. Ymmärrettävästi tästä syystä kyseinen manööveri kohdistuu pääsääntöisesti rahakkaimpiin henkilöyrityksiin. Demarit brändäsivätkin verotuksen laskun näppärästi apteekkarivähennykseksi. Rikkaille apteekkareille kun ei ole annettu mahdollisuutta harjoittaa toimintaansa osakeyhtiön suojasta. Demareilta tosin unohtui, että heidän esittämänsä ’ensimmäisen työntekijän vähennys’ toimii täysin samalla mekaniikalla. Mallissa pitää tehdä aluksi voitollista tulosta, ennen kuin ensimmäisen työntekijän palkkakuluja pääsee vähentämään yrityksensä verotuksessa. Näinköhän Sipilä pääsee ensi hallituskaudella käyttämään täysin samaa apteekkari-argumentaatiota opposition edustajana?
Jos keskusta on hellinyt varakasta henkilöyrittäjää, maa- ja metsäpuolella on ollut piispa kyläilemässä pappilassa. Sen verran runsaat tarjoilut on katettu alan yrittäjien eteen. Kun itsekin on tullut hankituksi parisataa hehtaaria metsään, on tullut henkilökohtaisesti tutuksi, kuinka yhden omaisuudenlajin hoitamista valtiovalta tukee kylmällä käteisellä esimerkiksi Kemera-tukina. Kun metsäänsä hoitaa esimerkiksi taimikkoa harventamalla, siitä maksetaan omaisuudestaan huolehtivalle tukea. Jos metsästä kerätään pienpuuta, siitä maksetaan tukea. Lista on pitkä ja kattava.
Sitten kun maallisen vaelluksen päätteeksi ollaan matkalla ylä-tai alakertaan, toivottavasti kaipaamaan jäävien perijöiden matkaa voi vauhdittaa keskustan läpipuskemalla metsälahjavähennyksellä. Jo kyseisen vähennyksen lakiesityksen perusteluissa todetaan, että vuodessa 1 400 suurten metsälahjoitusten saajaa hyötyy ’uudistuksesta’.
Paljon täsmällisemmin ei voisi verotusta kohdentaa omalle porukalle – 1400 vastaa Suomen väestöluvulla noin 0,0255 prosenttia populaatiosta. Tässä valossa ei ole mikään yllätys myöskään se, että aurinkoisen kesän päätteeksi jaettiin entisten maatalousmiljardien päälle korvauksia kuivuudesta. Tänä ja ensi vuonna maanviljelijät saavat aurinkokorvauksia yhteensä 86,5 miljoonaa euroa.
Pitäisikö lahjoittaa lapsilleni metsää?
Kim Väisänen
Lista taitaa olla kuitenkin niin lyhyt kuin kolumnisti sen tuossa esitti. Kemera
tuet ovat lopulta aika pieniä summia taimikonhoidon ja metsän uudistamisen
kokonaiskustannuksissa. Maataloustukiin verrattuna melko pieniä summia.
Onkohan kolumnisti perillä maatalousyrittäjien tuloista ja kannattavuudesta yleensä?
Kommentoi