Vaalien jälkimainingeissa kuuluu pohtia, mikä asia- tai tunnekysymys ratkaisi lopputuloksen. Uuden EU-parlamentin valinnassa teemoja oli yhtä paljon kuin jäsenmaitakin, joskin ainakin maahanmuutto ja Venäjän uhka yhdistivät äänestäjiä Suomesta Portugaliin.
Ennen maailma oli yksinkertaisempi. Bill Clintonin vaalistrategin James Carvillen kuuluisa tokaisu (”It’s the economy, stupid”) saattoi hyvin pitää paikkansa. Jos maailma ei ollut ihan räjähdyspisteessä, niin ihmisten huoli taloudesta eli omasta työpaikasta, hinnoista ja veroista ratkaisi myös sen, kenelle heidän äänensä menisivät.
Jos talous hallitsisi edelleen vaaleja kuten 1990-luvulla, Yhdysvaltain istuva presidentti olisi erittäin vahvoilla marraskuussa.
Maan talous on ollut nimittäin hämmästyttävän vahvassa vedossa liittovaltion keskuspankin kireästä rahapolitiikasta huolimatta. Sekä vilkas kuluttajakysyntä että työmarkkina on pitänyt inflaation kierroksilla, joten koronlaskut saavat siellä edelleen odottaa.
Hämmentävin tilastoero Yhdysvaltain ja Euroopan välillä on tuottavuudessa, joka kuvaa tuotannon tekijöiden kuten työtunnin aikaansaamaa tuotosta. Viimeisen viiden vuoden aikana tuottavuus on kasvanut Yhdysvalloissa kuusi prosenttia, vanhalla mantereella 0,6 prosenttia.
Tuottavuus on talouden toinen päämoottori työvoiman lisääntymisen ohella. Huono uutinen EU-päättäjien vinkkelistä on se, että ero kasvaa molemmilla mittareilla Yhdysvaltain hyväksi.
Edellä mainituissa kasvuluvuissa ei vielä edes näy tekoälyn läpimurto, jolla on todennäköisesti suurempi vaikutus työn tuottavuuteen kuin aiemmilla avainteknologioilla. Ajan myötä AI-avusteiset ohjelmistot ja robotit helpottavat työvoimapulaa, josta monet toimialat kärsivät Atlantin molemmin puolin.
Yhdysvaltain työvoima on myös historiallisesti mukautunut paremmin työelämän muutoksiin, joita tekoäly tulevaisuudessa aiheuttaa. Konsulttiyhtiö McKinseyn raportin mukaan ammatin vaihtaminen kokonaan uusille urille on siellä kolme kertaa yleisempää kuin Euroopassa.
Karu tosiasia on, että tekoälyn johtavat kehittäjät ovat amerikkalaisia yrityksiä ja niiden avainhenkilöitä. Se tuo mukanaan kotikenttäedun. Vain vähän karrikoiden amerikkalaiset yritykset soveltavat tekoälyä silloin kun eurooppalaiset kilpailijat vielä odottavat, miten sitä säännellään.
Suomen Pankin ekonomistin Harri Pöngän tuore analyysi osoittaa, että nimenomaan heikko tuottavuuskasvu selittää finanssikriisin jälkeistä hidasta talouskasvua Suomessa.
Selvää on, että pelkästään Nokian matkapuhelinbisneksen katoaminen aiheutti valtavan tuottavuuskuilun. Se ei kuitenkaan poista kansantalouden vastuuta siitä, että uusia vetureita ei ole syntynyt.
Vaatimattoman työn tuottavuuden takia Suomen kilpailukyky on täytynyt rakentaa entistäkin enemmän maltillisen palkkakehityksen varaan.
Saksan ja muiden kilpailijamaiden reilut palkankorotukset ovat auttaneet, mutta se ei paljon lohduta suomalaista työntekijää. Niin kauan kuin Suomen tuottavuus mataa, hänen ostovoimansa on kovemmalla koetuksella kuin eurooppalaisen kollegan.
Antti Oksanen
Kommentoi