Puolueiden vaaliohjelmat ovat täynnä hyvinvointivaltiolle kriittisiä panostuskohteita. Leikkuulistoilla on aina hiljaisempaa, vaikka hyvinvoinnin säilyttäminen edellyttäisi myös valintoja ja priorisointia.
Vaan ei se luopuminen ole helppoa kotitaloudenkaan tasolla. Varsinkin jos luopumisen kohde on kohonnut rutiinin tai jopa välttämättömyydeksi koetun tasolle.
Arjen kivulias tarvehierarkia paljastuu vasta kun on pakko luopua.
Esimerkiksi Henkivakuutusyhtiö Kalevan tuoreessa kyselyssä 40 prosenttia suomalaisista uskoo muuttavansa edullisempaan asuntoon tilanteessa, jossa puoliso kuollut. Joka kuudes tinkisi ruuasta. Omista tai lasten harrastuksista joutuisi tinkimään joka kymmenes vastaaja.
Kysely ei ole mikään pakkotilanne, mutta pelkkä luopumisjärjestys on kiinnostavaa tietoa – ainakin palveluntarjoajien kannalta. Jokainen myyjä kun haluaa asemoida tuotteensa sinne välttämättömyyksien joukkoon, suhdanteilta piiloon.
Saman kyselyn mukaan yli 80 prosenttia lopettaisi suoratoistopalvelun ensimmäisenä leikkaustoimenpiteenä tai heti sen jälkeen. Sanomalehden tilauksesta luopuisi ensimmäisten joukossa 75 prosenttia ja kuntosalijäsenyydestä 60 prosenttia.
Kanta-asiakkuudet ja erilaiset sitouttamisohjelmat ovat palveluntarjoajien vastalääke äkillisiin kysyntähäiriöihin. Datavetoisen liiketoiminnan idea on tunnistaa ennakolta riskialtteimmat asiakkaat ja toisaalta myös ne lojaaleimmat.
Huonoina aikoina eniten kärsivätkin ne yritykset, joiden fokus on pelkästään uusasiakashankinnassa ja jotka eivät huolehdi vanhoista uskollisista asiakkaista.
Lähes jokaisella kotitaloudella on kokemusta asioista luopumisesta ilman perheenjäsenen kuolemaa tai muuta tragediaa. Viime vuonna alkanut inflaatiopiikki on nimittäin ollut kylmäharjoitus kulutuksen leikkaamisen jalosta taidosta.
Tosi paikan tullen suomalaiset ovat hyviä säästäjiä. Pelkkä sähköpulan uhka sai vähentämään sähkön kulutusta kodeissa ja yrityksissä joulukuussa jopa kymmenellä prosentilla edellisvuodesta, lähes Olkiluoto 3:n tuotannon verran.
Kulutuksen järkeistäminen tai budjettikuri ei merkitse elämänlaadun romahdusta. Toista on aito elintason lasku esimerkiksi pitkittyneen työttömyyden myötä.
Energiakriisin hopeareunuksena joku taloyhtiö sai kimmokkeen remontoida lämmitysjärjestelmän ja nostaa siten asuntojen markkina-arvoa. Yhtä lailla tiettyjen elintarvikkeiden hintojen nousu voi muuttaa jonkun ruokavalion terveellisemmäksi.
Kevään eduskuntavaalien alla on puolueiden paljastettava oma luopumisjärjestyksensä julkisen talouden osalta. Jokainen ehdokas ymmärtää, että kaikkea ei voi saada. Mutta millä palveluilla ja palvelutasolla hyvinvointivaltio toimisi vielä tyydyttävästi?
Suomen velkaantumiskehitys osoittaa, että nykytasoon ei ole varaa. Varsinkaan sen jälkeen, kun markkinat muistuttivat, ettei ilmaista lainaa sitten ollutkaan olemassa.
Antti Oksanen
Kommentoi