Kasarielokuva Wall Streetin ikonisoima hehkutus ahneuden hienoudesta on saanut taas uutta pontta. Ovathan kuluttajahinnat nousseet pystysuoraan viimeisten kahden vuoden ajan.
Sektorikohtaiset erot hintojen kehityksessä ovat suuria, mutta ”ahneusflaation” pääargumentti kantaa läpi toimialarajojen. Sen mukaan monet yritykset ovat siirtäneet nousevat kustannukset omiin hintoihinsa isommalla kädellä kuin olisi ollut mahdollista normaalioloissa.
Moni pitää kiristävää hinnoittelua pelkästään loogisena ja hyvänä liikkeenjohtona. Ei voi olla otollisempaa aikaa tarkastaa hintoja ylöspäin kuin inflaation laukatessa, jolloin harva asiakas tai media kiinnittää asiaan edes huomiota. Jos oma kannattavuus samalla paranee niin aina parempi.
Pandemia ja sota saivat kansainväliset toimitusketjut sekaisin, joten inflaatio on jatkunut tarjontavetoisena. Kun kyse on tiettyjen materiaalien ja tuotteiden rajallisesta saatavuudesta, niin eikös kunnon kapitalistin kuulukin ottaa niistä lisää hintaa?
Vain aito kilpailu pitää hinnat kurissa, tietyillä toimialoilla myös viranomaissääntely. Varsinkin määräävää markkina-asemaa nauttivilla yrityksillä on hinnoitteluvoimaa, koska asiakkaan vaihtoehdot ostaa muualta ovat rajoitetut tai olemattomat.
Otetaan vaikka Yhdysvaltain digijätit, jotka hallitsevat suvereenisti omia bisneksiään.
Jos haluat myydä peliäsi tai muuta sovellustasi Applen puhelimiin, ei sinulla ole muuta vaihtoehtoa kuin laittaa se yhtiön sovelluskauppaan ladattavaksi. Apple ottaa jokaisesta latauksesta noin kolmanneksen komission ja todennäköisesti yhtiö voisi ottaa tuplatkin ilman että sovelluskehittäjät katoaisivat sen kaupasta.
Oligopoliseen kehitykseen törmää toki kotimaassakin. Päivittäistavarakaupassa on kaksi suurta toimijaa ja yksi ulkomainen haastaja. Esimerkiksi Keskon hinnoitteluvoimaa inflaatio-olosuhteissa voi tarkastella yhtiön tuloksesta kahdelta viime vuodelta.
Nordean ja OP-ryhmän viime kvartaalien luvut kertovat taas, miten hyvää bisnestä rahan lainaaminen on, kun korot ovat palanneet kuvaan mukaan. Onko Suomen vähittäispankkitoiminnassakaan riittävästi kilpailua kotitalouksien vinkkelistä?
Ekonomistit ovat erimielisiä siitä, pahentaako ahneusflaatio hintojen nousukierrettä entisestään. On myös mahdollista, että kyse on väliaikaisesta ja poikkeusolojen ilmiöstä. Kohdalle osuvaa kuluttajaa se lyö joka tapauksessa korville.
Viime kädessä jokainen yritys joutuukin pohtimaan asiakkaan hintasietokyvyn rajoja. Missä kohtaa tämä lopettaa kokonaan ostamisen?
Viimeistään kun taantuma iskee ja työttömyys uhkaa, niin monen joskus välttämättömältä tuntunut tuote tai palvelu saa jäädä hyllylle.
Ehkä Michael Douglasin Wall Street -leffahahmo Gordon Gekko oli kuitenkin oikeassa: ”Ahneus on hyvä homma”. Mutta vain tiettyyn pisteeseen asti.
Antti Oksanen
Kommentoi