veronmaksajat.fi

VERONMAKSAJAN
TALOUSTAITO
-
TAITAVAA
TALOUDENPITOA

Hankkisinko sähköpyörän?

Satu Alavalkama

Vähintään 6 000–7 000 suomalaista hankkii itselleen tänä vuonna sähköpyörän. Tuo määrä sähköpyöriä ostettiin vuonna 2016, ja kauppiaiden mukaan kysyntä kasvaa jatkuvasti.

Sähköpyöräilijöitä viilettää ympärillämme työmatkoilla, kauppareissuilla ja kuntolenkeillä. Miksi tavallinen polkupyörä ei enää kelpaa?

Otimme asiasta selvää työkaverini Minnan kanssa. Kävimme koeajamassa sähköpyöriä Helsingissä suuren erikoisliikkeen toimipisteessä. Testasimme, miltä ajaminen tuntuu ja millaisia mallivaihtoehtoja kaupasta löytyy.

Testin tulos oli, että sähköpyöräily on yllättävän hauskaa. Näin esimerkiksi siksi, että sähköpyörä siirtyy pysähdyksestä sähäkästi matkavauhtiin. Siksi esimerkiksi risteyksen ylittäminen tuntuu mukavammalta ja turvallisemmalta. Kaupunkiajon tylsä puoli tavallisella pyörällä on juuri jatkuva risteyksiin pysähtely ja uusien vauhtien kiihdytys.

Kun sähköpyörässä on hyvä moottori ja poljinvoimaa mittaava momentintunnistin, pyöräily tuntuu luonnolliselta. Pyörä avustaa vain valitsemallasi teholla. Saat käyttää omia jalkalihaksiasi niin paljon kuin haluat. Voit vaikkapa ajaa aamulla töihin kevyesti ja tehdä illalla kotimatkalla reippaan hikitreenin.

Kunnollinen sähköpyörä maksaa noin 2 200 euroa. Halvan Kiina-pyörän hankinta tuo harmeja: akku hyytyy, moottori ryntää, eikä varaosia saa mistään. Laadukkaan ja hyvin huolletun pyörän arvo säilyy.

Sähköpyöräkaupoille on paras lähteä erikoisliikkeeseen. Sieltä löytyy erilaisia runkomalleja erilaisille kuskeille. Perinteisten, matalarunkoisten kaupunkipyörien lisäksi myynnissä on ketteriä hybridejä ja sporttisia maastureita. Itse valitsisin hybridin, jolla olisi kevyt polkea pitkiäkin matkoja esimerkiksi iltarasteille tai uimaan pieniin metsälampiin.

Ajetaanko sähköpyörällä liian kovaa? Keskustelupalstoilla näkee jo kirjoituksia tästä aiheesta.

Sähköpyörän moottorin huippunopeus on 25 kilometriä tunnissa. Hyvässä kunnossa oleva pyöräilijä polkee helposti omilla lihasvoimillaan 30 kilometrin tuntinopeutta. Olen samaa mieltä siitä, että näillä nopeuksilla ajaminen on vaarallista kevyen liikenteen väylillä, ainakin pääkaupunkiseudulla.

Tämä johtuu siitä, että pyörätiellä näkyvyys on hengenvaarallisen huono, reitit mutkittelevat autokatujen ali ja yli, samalla kaistalla pyörien kanssa liikkuu jalankulkijoita ja remonttityömaat katkovat ja roskaavat väyliä.

Jos työmatkapyöräilystä halutaan tehdä todellinen vaihtoehto, pyöräilylle tulisi järjestää turvalliset ja suorat reitit erossa polttomoottoreilla liikkuvan liikenteen pölystä ja pakokaasupäästöistä.

Mikäpä silloin olisi mukavampaa kuin saada itselleen päivittäin tunti tai pari ihan omaa työmatka-aikaa luonnon keskellä, stressittömästi pyöräillen? Tai vapaa-ajalla käydä harrastamassa ja retkeilemässä ilman autoa ja iänikuista pysäköintipaikan etsimistä?

Satu Alavalkama on Taloustaidon toimittaja

Lue painetusta Taloustaidosta 3/2017 tai näköislehdestä juttu Sähköllä vauhtia kampiin. Jutusta löytyy ohjeet sähköpyörän ostajalle ja sähköpyörätesti.

sähköpyörä Gran Canaria

Tässä innostava esimerkki Kööpenhaminan pyöräilyolosuhteista

Kirjoittajasta

Satu Alavalkama on Taloustaidon toimittaja. Seuraa @alavalkamasa Twitterissä.

Blogeissa

Haluatko lisää hyötytietoa taloudesta?

Tilaa tästä Veronmaksajien ilmainen uutiskirje.
Voit peruuttaa sen koska tahansa.