Vuonna 2017 Suomessa astuu voimaan uusi työeläkelainsäädäntö. Paraikaa sosiaali- ja terveysministeriön työryhmässä pusketaan töitä eläkesopimuksen sisällön vääntämiseksi pykäliksi. Hyvässä hengessä ja vauhdissa ollaan, kertovat pikkulinnut.
Uudistus on työmarkkinajärjestöjen ja valtion monien vääntöjen ja tärkeän asiantuntijatyön tulos. Silti on mielenkiintoista pohtia, löytyisikö tälle uudistukselle kummisetää. Puhe kummisedästä tuo tietenkin mieleen Francis Ford Coppolan mestariteoksen Vito Corleonen ja häntä esittäneen Marlon Brandon. Tämä kummisetä on taustalla toimiva vallan nyörejä tiukasti käsissään pitävä manipulaattori, jonka tarjouksesta ei voi kieltäytyä. En nyt tarkoita kummisetää tässä mielessä, vaan tutkailen kysymystä, löytyisikö työeläkeuudistuksen tekijöistä ja taustoista henkilöä, jonka ohjaava kädenjälki on huomattava.
Kyllä löytyy. Monet asiaa läheltä ja vähän kauempaakin seuranneet vastaisivat empimättä, että kummisetä on Lasse Laatunen, jonka huiman työuran viimeinen askelmerkki 2017 työeläkeuudistus on. Ei tämä joukko väärässä ole. Nostan kuitenkin esiin toisen nimen.
Vuonna 2012 Eläketurvakeskus tilasi kahdelta kansainvälisen huipputason eläkeasiantuntijalta arvion Suomen eläkejärjestelmästä. Nicholas Barr, London School of Economics -yliopiston julkisen talouden professori, arvioi Suomen eläkejärjestelmää eläkkeiden riittävyyden, taloudellisen kestävyyden ja järjestelmän rakenteen näkökulmasta. Hän toi esiin monia vahvuuksia. Suomessa vallitsee laaja eläkepolitiikkaa koskeva yhteisymmärrys, josta kannattaa pitää kiinni. Meillä on kansainvälisesti verrattuna hyvin yhtenäiset kansalliset puitteet ja toimintatavat, mikä edistää muun muassa työvoiman liikkuvuutta. Koko väestö on eläketurvan piirissä ja pääsääntöisesti eläkkeiden taso on riittävä.
Barr ehdotti myös muutoksia. Vanhuuseläkkeelle siirtymisen alaikärajaa tulisi nostaa ja se pitäisi kiinnittää eliniän odotteen nousuun. Alarajan yläpuolella vanhuuseläkkeen voisi nostaa osittaisena (25-, 50- tai 75-prosenttisesti), jolloin lykätty osa kartuttaa eläkettä ansioiden mukaan. Nykyisestä kannustinkarttumasta pitäisi luopua, ja se tulisi korvata lykkäyskorotus- ja varhennusvähennystekniikalla (joka oli käytössä ennen 2005 uudistusta). Lisäksi Barr kiinnitti huomiota yksielävien eläkeläisten köyhyyteen ja ehdotti muutoksia leskeneläkkeisiin.
Juuri näin 2017 uudistuksessa tehtiin!
Perhe-eläkkeisiin ei kuitenkaan kajottu, mutta sovittiin niiden uudistamisen selvittämisestä ja aikataulusta. Vähintäänkin on niin, että Nicolas Barr on 2017 uudistuksen ulkomaan kummi! Hyvin perustellut ehdotukset (joilla oli myös kotimaisia puolestapuhujia jo ennen Barrin raporttia) löysivät kaikupohjaa ja rantautuivat kotimaiseen keskusteluun ja päätöksentekoon.
Professori Hannu Uusitalo
