Teimme järjestössä viime syksynä strategiaa vuoteen 2018. Yksi mielenkiintoisimmista valmisteluun liittyvistä keskusteluista käytiin reilusta vuokranantajuudesta ja sen puolesta toimimisesta. Totesimme, ettei mikään bisnes, kuten ei asuntosijoittaminenkaan, voi pitkän päälle toimia, jos ei sitä tehdä reilun pelin hengessä.
Kaikilla vuokranantajilla on, tosin hieman erilaisin variaatioin, tavoitteena, että pääoma olisi turvassa ja sille kertyisi tuottoa. Toiminnan ytimessä on kannattavuus.
Mutta voiko vuokranantaja kannattavuutta tavoitellessaan olla yhtä aikaa reilu vuokralaiselle? Vai onko niin, että kun vuokranantaja saa vuokraustoiminnallaan voittoa, vuokralainen vastaavasti häviää? Millainen on reilu vuokranantaja?
Näen reiluuden vuokranantamisessa melko simppelinä juttuna. Esimerkiksi näin: kun reilu vuokranantaja ostaa sijoitusasuntoa tuottolaskelmia tehden, hän poiketen ”kyllähän-vuokralaiselle-kelpaa-mikä-tahansa”-mentaliteetista toteaa, ”tämä asunto on niin mukava ja hyvällä paikalla, että asukas viihtyy tässä varmasti.”
Kun reilu vuokranantaja valitsee vuokralaista, hän ei valitse lompakon koon mukaan, vaan sen mukaan, kenellä on taustat kunnossa ja kenen kanssa tulee parhaimmin juttuun. Kun vuokralainen muuttaa sisään, häntä odottaa viinipullo tervetulotoivotuksineen ja jääkaapin ovessa vuokranantajan yhteystiedot, jos ilmenee kysyttävää.
Kerran vuodessa reilu vuokranantaja pyrkii kyläilemään vuokralaisen luona. Reilu vuokranantaja ei kyläile omilla avaimilla vaan kuten ystäviensäkin luona sovitusti, ovikelloa pimputtaen ja kahvipaketti kainalossa. Yhdessä vuokralaisen kanssa voidaan todeta, että kaikki toimii eikä mikään paikka vuoda.
Jos vuokranantaja visiitillä pistäisi merkille, että vuokralainen on aloitteleva vuosilautasten keräilijä, hän voisi reiluuden nimissä todeta jo silloin, että vuokralainen saa kyllä laittaa lautasia seinälle, mutta pois muuttaessaan seinä pitää paikata ja maalata. Kovin monta naulanreikää keittiön seinässä kun ei ole sitä tavanomaista kulumista, josta vuokranantaja vastaisi.
Sopimuksen mukaisia vuokrankorotuksia ja neuvoteltavia tasokorotuksia tehdessään reilu vuokranantaja punnitsee aina omien kustannustensa nousua ja riittävän tuoton säilyttämistä, mutta myös sitä, mikä on kohtuullista vuokralaiselle ja mikä on markkinoilla sillä hetkellä käypä vuokrataso.
Erityisesti tasokorotuksia tehdessä on olemassa riski siitä, että jos vuokralainen ei ymmärrä miksi vuokra nousee eikä koe, että saisi merkittävää korotusta vastaan itse mitään, hän helposti nostaa kytkintä. Korkea vuokrataso vaikeuttaa myös uuden hyvän vuokralaisen saamista.
Reilukin vuokranantaja seuraa kuitenkin tarkasti vuokranmaksua. Jos viivästyksiä tulisi, hän pistäisi saman tien tekstiviestin ja kyselisi, oliko vuokralaiselta erehdyksessä mennyt eräpäivä ohi. Jos mitään ongelmia vuokralaisen kanssa sattuisi ikinä tulemaan, reilu vuokranantaja ei tyytyisi kirjoittamaan ongelmaa Googleen ja tarkistamaan parin keskustelupalstan antia, vaan ottaisi perinpohjaisesti selvää omista ja vuokralaisensa oikeuksista ja ratkaisisi pulmat huoneenvuokralakien ja hyvän vuokratavan mukaan.
Yhtenä erinomaisen hyvänä piirteenä reiluudessa näen siitä seuraavan hyvän kumuloitumisen. Kun tulee vuokralaisen poismuuton ja uuden vuokralaisen etsimisen aika, hyvän asunnon ja hyvän vuokranantajan maine kiirii suusta suuhun eikä uuden hyvän vuokralaisen löytäminen tule kalliiksi eikä vaikeaksi. Hyvät vuokralaiset hakeutuvat hyvien vuokranantajien luokse.
Kyse on siis loppujen lopuksi todella yksinkertaisista, helpoista ja kustannustehokkaistakin keinoista olla reilu omaa asiakastaan kohtaan. Jos tällaiset reiluuden periaatteet ohjaavat vuokranantajaa ja hän saa vuokraustoiminnallaan voittoa, sanoisin yks’kantaan, etten näe mitään, missä vuokralainen voisi hävitä.
>> Taloustaito
