Sijoitusmarkkinoilla rauhalliset päivät saattavat olla luetut, sillä Espanjan valtionlainojen korot ovat viime päivinä kääntyneet hienoiseen nousuun.
Ajatus, että jo pelkästään EKP:n obligaatioiden osto-ohjelman (OMT) olemassaolo riittäisi rauhoittamaan korkomarkkinat ja pitämään Espanjan ja Italian valtionlainojen korot matalana, ilman että keskuspankin tarvitsee todellisuudessa toimia aktiivisesti ostajana kyseisten lainojen jälkimarkkinoilla, on osoittautumassa vääräksi. Tangoon tarvitaan nimittäin tälläkin kertaa kaksi osapuolta.
OMT-ohjelman käyttö jäsenvaltion tukemiseksi on ehdollista. Jäsenmaan on alistuttava Troikan syyniin ja sitouduttava pitkäaikaiseen budjettikuriin. Ensimmäinen OMT-kandidaatti Espanja kieltäytyy uppiniskaisesti pyytämästä apua pysyvältä vakausrahastolta. Ajatteleeko Espanjan johto, että avunpyyntöön liittyvät kustannukset ovat poliittisesti kestämättömät, ja että Espanjalla ongelmiensa suuruuden takia on yhä neuvotteluvoimaa saada puristettuja tuen ehdot lievemmiksi?
Espanjan ajautuminen maksukyvyttömyyteen olisi nykytilanteessa katastrofi Euroopan pankkijärjestelmälle ja koko rahaliitolle. Mitä enemmän aikaa kuluu Espanjan avunpyyntöön, sitä hermostuneemmaksi markkinat käyvät. Uusi paniikki on mahdollinen, ja siihen riittävät synkät tilastot Espanjan reaalitaloudesta tai ikävät uutiset espanjalaispankkien talletuspaosta ja luottotappioista.
Korkoero Espanjan ja Saksan välillä leventynee pian, ellei joko Espanja suostu autettavaksi tai EKP luovu OMT-ohjelman ehdollisuudesta. Joka tapauksessa EKP:n uskottavuutta koetellaan. Ja samalla tämän näytelmän kulisseissa Espanjan taloudellinen ahdinko vain syvenee tehden poliittisen kriisin mahdollisuuden yhä todennäköisemmäksi. Uskottavuutensa ja johtokuntansa yhtenäisyyden säilyttämisen takia EKP tuskin taipuu. Tässä pelissä on taas pelottava maku.
