veronmaksajat.fi

VERONMAKSAJAN
TALOUSTAITO
-
TAITAVAA
TALOUDENPITOA

Palveluvaltaistumisen armoton voima, osa 2: Kun teollisuuden valta ohjata suhdanteita romahti

Tiina Helenius

Megatrendit näkyvät talouksissa ensin hitaasti ja asteittain, sitten nopeasti ja voimakkaasti. Palveluiden roolin kasvu on nyt voimistuva megatrendi, ja se selittää osittain miksi maailmantaloudessa vallitsee ylitarjonta teollisuushyödykkeiden valmistuksessa.

Kirjoitin viime viikolla palveluvaltaistumisen voimasta. Palveluiden tuotannon arvo kasvaa tällä hetkellä teollisuushyödykkeiden arvoa nopeammin, mikä vaikuttaa paitsi palkkojen kasvuun myös investointiasteeseen.

Tämän lisäksi palveluvaltaistuminen vaikuttaa tulojen jakautumiseen maiden välillä. Tulonsiirrot kulkevat nyt raaka-ainetuottajilta raaka-aineiden netto-ostajille. Kuluttajat pääsevät nauttimaan ostovoimansa kasvusta ja raaka-aineita tuotannossa käyttävät yritykset voittomarginaaliensa kohentumisesta.

Ei kysyntä, vaan tarjonta

Palveluvaltaistuminen ja hyödykekaupan kasvun hidastuminen vievät suhdanteita eri suuntiin eri puolilla maailmaa. Kun Yhdysvallat jo kiristää rahapolitiikkaa ja muu maailma vielä elvyttää, näemme suuria liikkeitä valuutoissa.

Kilpailua valuutan heikentämisessä ei kaivata, sillä nykyisetkään ultrakevyet rahoitusolosuhteet eivät ole oleellisesti elvyttäneet globaalia talouskasvua. Tämä indikoi sitä, että perimmäinen ongelma ei ole kysynnässä vaan talouden tarjonnassa – globaalin kasvupotentiaalin heikentymisessä väestön vanhenemisen ja tuottavuuden kasvun hidastumisen seurauksena.

Heikko työn tuottavuuden kasvu synnyttää palkoille vain vähän tilaa nousta. Hidas palkkainflaatio yhdistyneenä heikompaan raaka-aineiden hintakehitykseen pitää kuluttajahintainflaation vaimeana. Kun palkkaneuvotteluissa ei tarvitse kompensoida tuntuvaa inflaatiota, palkat nousevat hyvin maltillisesti jopa sellaisissa talouksissa, joissa täystyöllisyys on saavutettu.

Arvonlisä syntyy ketjun alavirrassa ja ylävirrassa, ei keskellä

Palvelusektorin nousu näkyy siis nyt moninaisesti suhdannekehityksen eriytymisenä globaalissa taloudessa. Teollisuus ei enää ole samassa määrin keskeisin suhdanteiden ohjaaja.

Muutos voidaan tiivistää kahteen merkittävään ilmiöön. Ensinnäkin, kehittyneen ja kehittyvän maailman välinen kasvuero on pienentynyt ja, koska palveluita tuotetaan enemmän paikallisesti, tämä kasvueron pienentyminen on todennäköisesti pysyvää. Toiseksi, palvelusektorin tuottama arvonlisä kasvaa tällä hetkellä suuressa osassa maailmaa nopeammin kuin teollisuuden arvonlisä.

Palveluvaltaistuminen muuttaa läpikotaisin globaaleja tuotantoketjuja. Sellaiset kansantaloudet, joissa perinteinen teollisuustuotanto on pitkälti siirtynyt halvemman kustannustason maihin, mutta tuotantoketjun arvokkaammat osat niin ketjun ala- kuin yläpäässä ovat säilyneet kotimassa, näyttävät nauttivan kasvavasta korkean lisäarvon palveluviennistä.

Perinteistä tuotantoa enemmän arvonlisää näyttää syntyvän ketjun alavirrassa tutkimuksesta ja tuotekehittelystä, suunnittelusta ja hankinnoista, ylävirrassa logistiikasta, markkinoinnista, huolto- ja asiakaspalveluista. Nämä toiminnot vaativat osaamista ja taitoja sekä inhimillistä pääomaa. Nämä toiminnot takaavat, että yritykset pystyvät ylläpitämään kilpailukykyään ja erilaistumaan tuotteissaan riittävästi.

Ja mistä tällaisia ihmemaita löytyy? Kauas ei tarvitse mennä. Jälleen kerran Ruotsi ja Saksa ovat hyviä esimerkkejä tällaisesta onnistumisesta.

Tiina Helenius on Handelsbankenin Suomen pääekonomisti 

 

Kirjoittajasta

Tiina Helenius

Tiina Helenius on Handelsbankenin pääekonomisti. Seuraa @HeleniusTiina Twitterissä.

Haluatko lisää hyötytietoa taloudesta?

Tilaa tästä Veronmaksajien ilmainen uutiskirje.
Voit peruuttaa sen koska tahansa.