Katsoin hiljattain varsin nopeaan tahtiin supersuositun Bridgerton-sarjan toisen tuotantokauden, joka julkaistiin Netflixissä viime perjantaina. Sarja toimii oivallisena todellisuuspakona kuohuvien maailmantapahtumien keskellä.
Julia Quinnin romaaneihin perustuva Bridgerton sijoittuu 1800-luvun alun Lontooseen ja kuvaa viihdyttävin kääntein englantilaisen yläluokan elämää ja romansseja. Valokeilassa on kahdeksan Bridgertonin sisarusta, joista useimmat ovat jo päässeet naimaikään ja etsivät tulevaa elämänkumppaniaan – ja samalla myös itseään.
Seurapiirien tapahtumista raportoi sarjan kertoja, anonyyminä pysyttelevä kynäniekka Lady Whistledown, jonka henkilöllisyys paljastettiin katsojille ensimmäisellä tuotantokaudella ja jonka mehukkaita juoruja lukee jopa itse Englannin kuningatar Charlotte (Golda Rosheuvel).
Bridgertonia seuraamalla huomaa selvästi, miten tärkeä rooli rahalla oli aikoinaan avioliittoja solmittaessa. Naiselle oli elintärkeää turvata taloudellinen asemansa astelemalla alttarille hyvätuloisen, vakavaraisen miehen kanssa.
Rakkaudelle ei aina ollut noissa vanhan ajan liitoissa sijaa. Bridgerton tosin – romanttisena sarjana – ei ole unohtanut aitojen tunteiden merkitystä kumppanin valinnassa. Osa hahmoista suorastaan korostaa puheillaan ja teoillaan tosirakkauden merkitystä.
Minä olen selvästikin yhtä romanttinen kuin nuo silkkipuvuissaan käyskentelevät aristokraatit. Tuntuisi hirveän surulliselta ajatus siitä, että kumppani pitäisi valita järkisyiden perusteella.
Jo pyhässä kirjassakin rakkaus korotetaan empimättä rahan edelle. Kuten Laulujen lauluissa unohtumattomasti sanotaan: ”Jos joku tarjoaisi talot ja tavarat rakkauden hinnaksi, hän saisi vain toisten pilkan.”
Olen myöskin sitä mieltä, että sopiva puoliso ei löydy papereita tuijottamalla. Ansioluettelo, tulot tai tittelit eivät takaa yhteensopivuutta. Sen sijaan suosittelen kiinnittämään huomiota huumorintajuun, vetovoimaan, karismaan, keskinäiseen kemiaan ja etenkin sydämensivistykseen. Jos toisen sydän on jäätä, siinä ei paljon lompakko lämmitä.
On toki myönnettävä, että raha liittyy rakkauteen edelleen. Jokaisen pariskunnan on sovittava keskenään pelisäännöt siitä, miten kustannukset hoidetaan. Kuinka ruokaostokset jaetaan? Kumpi maksaa sähkölaskun huhtikuussa? Millaiset ovat yhteisen asunnon omistussuhteet? Millaisia vakuutuksia otetaan? Mennäänkö naimisiin, ja miten se vaikuttaa yhteiseen talouteen? Tehdäänkö avioehto?
Avioliitto on useimmille nykyään ennen muuta rakkauden sinetti, mutta todellisuudessa se on edelleen myös taloudellinen sitoumus. Avioliittolaissa on monia, melko kimuranttejakin pykäliä, joita tihrustaessa olisi eittämättä hyötyä oikeustieteiden maisterin tutkinnosta.
Lain mukaan aviopuolisoilla on esimerkiksi velvollisuus osallistua puolisoiden elatukseen, kumpikin ”kykynsä mukaan”. Joissakin tapauksissa elatusvelvollisuus saattaa jatkua avioeron jälkeenkin.
Jos puolisot tuomitaan avioeroon, heidän kaikki omaisuutensa jaetaan pääsääntöisesti tasan puolisoiden kesken omaisuuden osituksessa, kuten Digi- ja väestötietoviraston sivuilla julkaistussa Oikeusministeriön esitteessä todetaan. Pariskunta voi kuitenkin tehdä jo ennen avioliittoa tai sen aikana avioehtosopimuksen, jossa omaisuuden jakaantumisesta määrätään toisin.
Mikäli toinen puolisoista kuolee, leski saa avio-oikeuden nojalla puolet pariskunnan yhteenlasketusta omaisuudesta. Avio-oikeuteen voivat kuitenkin vaikuttaa rajoittavasti sekä avioehtosopimus että testamentit ja lahjakirjat. (suomi.fi)
Perhe-eläkelain osalta lainsäädäntö on muuttunut aivan hiljattain, vuoden 2022 alusta. Tätä kirjoittaessani törmäsin elamassa.fi -sivustolla julkaistuun artikkeliin, jossa todetaan, että yksi uudistuksista koskee avoliittoja: tämän vuoden tammikuusta lähtien leskeneläkettä voivat tiettyjen ehtojen täyttyessä saada myös avoliitossa eläneet. Kriteerinä on, että avopuolisot ovat asuneet saman katon alla yhteen soittoon vähintään viisi vuotta ja heillä on yhteinen, alaikäinen lapsi.
Kuten mainitsemallani sivustolla sanotaan, yhteiskunta on muuttunut, kun naisten työssäkäynti ja avoliitot ovat lisääntyneet. Lain on pystyttävä heijastamaan tämän hetken yhteiskuntaa.
Jos verrataan nykyajan naisen asemaa ja elämäntapaa esimerkiksi Bridgertonin kuvaamaan aikaan, muutos on ollut huima. Nykyäänhän nainen ansaitsee useimmiten oman elantonsa eikä enää ole riippuvainen mahdollisen puolison varoista.
Toki jo kaukana menneisyydessäkin osa naisista on valinnut itsenäisen polun. Bridgertonissa esiintyy muutamia rohkeita naisia, jotka ovat kulkeneet omaa tietään ja haluavat ansaita omaa rahaa: esimerkiksi hienoston suosima ompelija madame Delacroix (Kathryn Drysdale), jolla on oma yritys, intialaistaustainen, alun perin kotiopettajattaren työhön tähtäävä Kate Sharma (Simone Ashley) sekä tietenkin Lady Whistledown -salanimen takana kirjoittava seurapiirien väsymätön tarkkailija.
Mutta eivät heistäkään kaikki välty rakkauden kuohuilta. Esimerkiksi Kate Sharman rintaan Amorin nuoli iskee kovaa, kun hän kohtaa Brigertonin sisarussarjan esikoisen, karismaattisen ja velvollisuudentuntoisen varakreivin Anthony Bridgertonin (Jonathan Bailey). Tuota intohimoista paria katsoessa tulee mieleen sitaatti Monika Fagerholmin romaanista Amerikkalainen tyttö (suom. Liisa Ryömä):
”Minäpä kerron teille rakkaudesta. Ei ihmiseen rakastu siksi että hän on miellyttävä tai epämiellyttävä, ei edes ihmisen tuhansien hyvien ominaisuuksien takia. Sitä rakastuu sellaiseen, joka herättää itsessä jotain eloon.”
Taina Latvala
Hyvän perspektiivin Suomalaiseen "deittailuun" 1900 alussa saa sen ajan lehtien ilmoituksista. Ilmoitukset saattavat hyvittaa, mutta antavat perspektiiviä omaisuuden ja vakavaraisuuden merkityksestä. Samalla on hyvä muistaa että ollaan jo 1900-luvulla ja voidaan havainnoida miten hitaasti arvomaailma on muuttunut ja miettiä mitä piirteitä ihmiseen on sisäänrakennettu. Itse koen että yksi osa rakkautta on tunne turvallisuudesta, niin sen jakamisesta kuin saamisestakin. Terveys varallisuus fyysiikka ja valta-asema ovat luonnollinen osa turvallisuudentunnetta ja selittävät paljon ihmisen käyttäytymistä ja oman kumppanin valintaa. Olemme lopulta kuitenkin vain älykkäitä eläimiä joiden kyky pilata omaa käyttäytymistään on jo olosuhteiden pakosta rajallinen.
Kommentoi