Makeisten verotuksella on Suomessa pitkä historia.
Suomessa on kannettu valtiontaloudellisista syistä valmisteveroa makeisista ja suklaasta vuodesta 1926 vuoden 1999 loppuun asti. Vuosituhannen vaihteessa ksylitolituotteiden verovapaus tuotti Suomelle Euroopan komission virallisen huomautuksen. Komission mukaan makeisvero suosi perusteettomasti kotimaista ksylitolia muiden tuotteiden kustannuksella.
Komission huomautuksen takia makeisverosta luovuttiin vuoden 2000 alusta, mutta se otettiin uudelleen käyttöön Suomessa vuonna 2011. Tällöin makeisvero koski myös ksylitolituotteita. Veron määrä oli aluksi 75 senttiä kilolta, ja heti seuraavana vuonna vero nousi 95 senttiin kilolta. Verotettavat tuotteet perustuivat tullitariffien nimikkeisiin. Makeisvero koski myös jäätelöä.
Kun valmistevero viedään sellaisenaan tuotteen hintaan, sen päälle tulee vielä arvonlisävero. Veron palauttamisen aikaan elintarvikkeiden alv-kanta oli 13 % ja vuodesta 2013 alkaen 14 %.
Makeisverolain veropohjan rajausten takia makeisverosta tehtiin valtiontukikanteluita. Euroopan komissio ilmoitti epävirallisesti kantanaan, että tullitariffin nimikkeisiin sidottuun ja valtiontaloudellisin perustein kannettavaan veroon voi sisältyä valtiontueksi katsottavia elementtejä.
Sipilän hallituksen talouspoliittinen ministerivaliokunta päätti vuonna 2015 luopua makeisten ja jäätelön valmisteverosta vuonna 2017. Verosta luopumisesta päätettäessä oli tiedossa komission epävirallinen näkemys.
Makeisvero on jäänyt julkisessa keskustelussa hieman taka-alalle, joskin keskustelua on sittemmin käyty muun muassa liha-, suola-, sokeri-, rasva- ja herkkuveroista sekä näiden jonkinlaisesta yhdistelmästä – jota voitaneen terveysveroksikin kutsua.
Toki vaalikaudella 2019 – 2023 hallitusohjelmassakin oli tämän osalta relevantti kirjaus: ”Hallitus selvittää mahdollisuuden ottaa käyttöön kansanterveyttä edistävän veron, joka kohdistuisi esimerkiksi sokeriin.”
Makeisten hinnan ja veron vaikutuksista kulutukseen
Kun makeisveroa oltiin ottamassa uudelleen käyttöön, hallituksen esityksessä 148/2010 makeisten ja jäätelön kulutuksen vähenemän arvioinnissa käytettiin makeisten kysynnän hintajoustoa -0,8. Samaisella kysyntäjoustolla arvioitiin myös kulutuksen kasvua verosta luopumisen valmistelussa.
Mainitulla joustolla esimerkiksi 1 %:n korotus tuotteen hinnassa vähentää kulutusta 0,8 %. Tulojousto ja matkustajatuonnin kasvu huomioiden kulutuksen arvioitiin vähenevän 2 – 4 prosentin verran makeisveron käyttöönoton yhteydessä vuonna 2011.
Käytetty arvio kysyntäjoustosta on jokseenkin reipas verrattuna esimerkiksi Andreyevan ym. (2010) systemaattisessa kirjalliskatsauksessa ilmoitettuun vaihteluväliin, joka yhdysvaltalaisissa tutkimuksissa makeisille (”sweets/sugars”) sai ääriarvot 0,05 – 1,00. Keskimääräinen jousto ko. kategorialle oli 0,34.
Makeisten kokonaiskysyntä vaikuttaisi tämän perusteella olevan jokseenkin joustamatonta. Kosonen ja Savolainen (2019) tutkivat kuitenkin makeisveron käyttöönoton ja vuoden 2012 verotason korotuksen vaikutuksia. Tutkimuksessa analysoitu mittava aineisto oli peräisin S-ryhmältä. Pelkkä tutkimuksen julkaisutiedotteen jämäkkä otsikko (Makeisverolla ei ollut vaikutusta makeisten kulutukseen) antaa homo economicukselle aihetta itsetutkiskeluun.
Tutkijat tarkastelivat makeisveron läpimenoa hintoihin ja totesivat, että veron käyttöönotto 2011 siirtyi veronalaisten tuotteiden hintaan täysimääräisesti ja että vuoden 2012 veronkorotus enemmän kuin täysimääräisesti. Lisäksi tutkijat tarkastelivat, kuinka veronalaisten makeisten ja veron ulkopuolelle jäävistä tuotteista muodostetun vertailuryhmän kappalemyynti kehittyi veron käyttöönoton aikana ja tasokorotuksen jälkeen.
Makeisveron alaisten tuotteiden myynti laski veron käyttöönoton jälkeen selvästi seuraavan parin vuoden aikana, mikä voi yksinään tuntua intuitiiviseltakin.
Kun tarkastellaan vertailuryhmän tuotteiden myyntiä 2010-luvun alussa, voidaan huomata yllättävänkin yhteneväinen kehitys veronalaisten tuotteiden kanssa, joskin vuonna 2012 osalta hiuksenhienoa erotustakin voi kuviosta havaita. Koska ero jäi silmin nähden pieneksi, tutkijat päättelivät, ettei makeisveron käyttöönotto vaikuttanut veronalaisten tuotteiden myyntiin.
Päätelmää tuki myös kvantitatiivinen analyysi, jonka perusteella veron vaikutukseksi makeisten kysyntään ilmeni peräti positiivinen vaikutus, joskin erittäin vähäinen sellainen. Vero tuskin voi vaikuttaa makeisten kysyntään positiivisestikaan, mutta tulos vahvisti käsitystä veron heikosta ohjausvaikutuksesta.
Tutkijat tulkitsivat, että makeisveron yleinen käyttöönotto ei vähentänyt makeisten kulutusta ja että tulos viittaisi siihen, että makeisten kysynnän hintajousto olisi lähellä nollaa. Toisin sanoen Andreyevan ym. katsauksessa mainittu makeisten kysynnän hintajouston vaihteluvälin alarajakin tekisi Suomen tapauksessa tiukkaa.
Makeisveron tehokkuudesta
Jos makeisten hintajousto pitkällä aikavälillä on 0 tai lähellä sitä, voitaneen todeta, että makeisvero ei juuri vähentäisi veronalaisten tuotteiden kulutusta eikä näin ollen olisi kovinkaan tehokas väline kansanterveyden edistämiseen. Ei toki ole kiistatonta, että makeisten hintajousto olisi 0 pitkällä aikavälillä.
Kiistattomampaa lienee kuitenkin se, että kysyntäjouston itseisarvo lyhyellä aikavälillä ei ole kovin suuri, eli makeisten kulutus on tällöin jäykkää. Voidaan varsin perustellusti sanoa, että pieni tai vähän suurempikin muutos makeisten hinnassa ei vaikuta niiden kysyntään erityisen paljon.
Vähäpätöinen huomio kansanterveyden vinkkelistä on, että vaikka makeisvero 2010-luvun alun Suomessa ei olisi vähentänyt kulutusta, se ei tarkoita, etteikö vero olisi voinut vaikuttaa kulutukseen. Kun tietyn tuotekategorian hinnat nousevat, kulutus voi elää kategorian sisällä ja painopiste siirtyä edullisempien tuotteiden kulutukseen.
Wrightin ym. (2017) systemaattisessa kirjalliskatsauksessa mainitaan, että useissa tutkimuksissa terveysverot olivat vaikuttavampia nuoremmissa ja pienituloisemmissa väestöryhmissä. Jos tietyn ryhmän käytettävissä oleva tulo koostuu pitkälti viikkorahasta, kenties makeisvero voi vaikuttaa herkemmin kyseisen väestönosan kulutustottumuksiin ja jopa tottumusten muovautumiseen pidemmällä aikavälillä?
Jos makeisten hintajousto on lähellä nollaa, tarkoittaisi se ainakin teoriassa sitä, että makeisten hintataso voisi nousta tai laskea ilman, että se vaikuttaisi kysyntään käytännössä lainkaan. Teoriassa, eikä varmaan käytännössäkään, yksittäinen valmistaja tai kauppa ei kuitenkaan voi nostaa makeisvalikoimansa hintaa rajattomasti, kun riskinä on menettää kuluttaja kilpailevalle yritykselle.
Toki yksi vaihtoehto toimijoille on myös pitää karkkipussin hinta ennallaan, mutta pienentää pakkausta ja toivoa, ettei kovin moni kuluttajista huomaa muutosta.
Kun tarkastellaan veron tehokkuutta kansanterveyden ja kansantalouden kannalta, tehokkuus tarkoittaa hyvinkin eri asioita. Jos vero ei vaikuta tuotteiden kokonaiskulutukseen, veroa voi luonnehtia tehokkaaksi taloustieteen näkökulmasta, mutta samaa ei voi sanoa kansanterveydellisesti.
Se on toisaalta haittaveroille leimallinen dilemma: verotuottojen kestävyys ja kulutuksen väheneminen kun ovat käytännössä ristiriidassa keskenään.
Janne Kalluinen
Kommentoi