Kilometrikohtainen matkakuluvähennys paranee 2022 – mikä muuttui?

Hallitus päätti helmikuussa täsmätoimistaan nousseiden energian hintojen kompensoimiseksi. 

Toimien joukkoon lukeutui maatalouden tuotantorakennusten tilapäinen vapauttaminen kiinteistöverosta, ilmastoystävällisten investointien lainatakausmallin, ammattidieselverojärjestelmän (ja samanaikaisesti mahdollisesti nykymuotoisen dieselin verotuen poiston) sekä tulo- ja alueperusteisen kohdennetun tukijärjestelmän valmistelu, suositus energian hinnan nousun huomioimiseksi toimeentulotuessa ja tiedonantovelvollisuuksien lisääminen sähkösopimusten solmimistilanteissa.

Näihin kiinnostaviin toimenpiteisiin sen koommin paneutumatta keskitytään tarkastelemaan toimista kohutuinta, eli työmatkavähennystä, ja sitä koskevia määräaikaisia parannuksia vuodelle 2022. Työmatkavähennystä koskevat muutokset vaikuttavat noin 570 000 verovelvollisen verotukseen.

Taustamateriaali päätöksien takana oli myös kiinnostavaa luettavaa, mistä myös eräitä huomioita tekstin loppupuolella.

Työmatkavähennykseen parannusta

Työmatkavähennyksen enimmäismäärää päätettiin korottaa vuoden 2022 verotuksessa 7 000 eurosta 8 400 euroon. Työmatkavähennys pienentää verotettavia tuloja.

Uuden enimmäismäärän saava hyötyy vähennyksestä mukavan summan: esimerkiksi 42 500 euron vuotuisella palkkatulolla uudistus kasvattaa vuotuista nettopalkkaa yli 460 eurolla (verrattuna tilanteeseen, jossa olisi saanut aiemman maksimin, eli 7 000 euroa).

Toisekseen, hallitus päätti parantaa kilometrikohtaista matkakuluvähennystä omalla autolla kuljettaessa – niin ikään määräaikaisesti vuodelle 2022. Vähennys paranee aiemmasta 25 sentistä 30 senttiin kilometriltä.

Vuonna 2020 keskimääräinen vähennys on myönnetty noin 11 200 ajokilometrin mukaan, jolloin vähennys ennen omavastuuta on 0,25 euron kilometrivähennyksellä 2 800 euroa. Vähennyksen noustessa 30 senttiin, vähennettävää on 560 euron verran enemmän.

42 500 euron vuosituloilla tämä tarkoittaisi noin 235 euron parannusta vuoden nettopalkkaan (keskimääräisillä kunnallis- ja kirkollisveroprosenteilla). Lisää esimerkkejä kilometrikohtaisen vähennyksen paranemisesta löytyy täältä.

Tavallisesti kilometrikohtaisen vähennyksen määrän vahvistaa Verohallinto kunkin verovuoden lopulla, ja se tavallisesti ottaa huomioon myös muutoksia kustannuksissa. Tällä kertaa normaaliin marssijärjestykseen tehtiin poikkeus, kun hallitus päätti sen määrästä jo hyvissä ajoin helmikuussa.

On kuitenkin odotettavaa, että kilometrikohtainen vähennys olisi nousseiden polttoainekustannusten vuoksi parantunut joka tapauksessa, vaikkei siihen olisi tässä vaiheessa puututtu, kuten nyt puututtiin.

Raakaöljyn kallistuminen selittää bensan hinnan noususta vain osan

Ehkäpä itse päätöksiäkin kiinnostavampaa luettavaa oli kompensaatiopäätösten taustamateriaali. Materiaalissa käsiteltiin mm. energian hintojen viime aikaisia muutoksia ja syitä siihen sekä (torpattiin) muutamia julkisessa keskustelussa esille tulleita keinoja reagoida energian nousseisiin hintoihin.

Kohonnut öljyn maailmanmarkkinahinta on vaikuttanut liikennepolttoaineiden hintoihin myös Pohjolan perukoilla.

Riidatonta on myös, että loppukesän 2020 verotasokorotukset sekä parafiinisen dieselin verotuen asteittainen alentaminen on vaikuttanut polttoaineiden nimellisiin litrahintoihin, joskin reaalisesti polttoaineiden verotus on pysynyt jo pitkään kutakuinkin ennallaan.

Erityisen mielenkiintoiselta vaikuttivat kuitenkin taustamateriaalin arviot biopolttoaineiden jakeluvelvoitteen ja biopolttoaineiden maailmanmarkkinahintojen vaikutuksista pumppuhintoihin.

Liikennepolttoaineiden jakeluvelvoitteella edellytetään, että polttoaineiden jakelijoiden kulutukseen luovuttamien liikennepolttoaineiden[1] energiasisällöstä tietty osuus on oltava bioperäistä. Vuonna 2022 osuus on 19,5 % ja osuus nousee nykylainsäädännöllä asteittain 30 prosenttiin vuoteen 2029 mennessä. Hallitus pohtii parhaillaan, mikäli jakeluvelvoitetta tulisi kiristää edelleen.

Paitsi öljyn, myös biopolttoaineiden maailmanmarkkinahinnat ovat nousseet kuluvan vuosikymmenen aikana reippaastikin. Tämän ja jakeluvelvoitteen kiristymisen seurauksena, materiaalissa esiintyvän arvion mukaan vuosina 2020-2022 bensiinin ja dieselin hinnat ovat nousseet yhteensä 15-20 senttiä litralta (biopolttoaineiden alemmat valmisteverotkin huomioituna). Arviot on laadittu helmikuun alkupuolella.

Huomionarvoista oli etenkin, että tausta-aineistossa todettiin, että ”biopolttoaineiden vuosittain kasvavan jakeluvelvoitteen pienentäminen olisi keino vaikuttaa polttoaineiden hintoihin kansallisella tasolla kustannustehokkaasti”. Jos näin tehtäisiin, voisi samalla olla tarvetta korottaa polttoaineiden veroja tai toteuttaa muita toimia päästövähennysten eteen – jos ja kun tavoitteena on taakanjakosektorin päästövähennysvelvoitteiden toteutuminen edelleenkin.

Materiaalissa myös todettiin, että jakeluvelvoitteen muuttaminen takapainotteisemmaksi voisi niin ikään tuottaa yhteiskunnallisesti säästöjä muuttuvien taakanjakosektorin päästövähennystavoitteiden vuoksi.

Biopolttoaineet rokottavat lompakkoa ja nipistävät verotuloistakin

Biopolttoaineet tekevät tankkaamisesta tyyriimpää autoilijalle, mutta ne eivät ole vailla kustannusta myöskään julkiselle taloudelle. Biopolttoaineet ovat yleisesti markkinahinnoiltaan fossiilisia kalliimpia, mutta niiden sisältämät valmisteverot ovat fossiilisia polttoaineita matalammat, mikä tyrehdyttää energiaverojen tuottoa.

Se ei toki tarkoita, etteivät biopolttoaineet voisi olla perusteltu osa liikenteen päästöjen vähentämistä ja ettei tarve irtautua fossiilisista liikennepolttoaineista olisi erityisen ajankohtainen.

Taustamateriaali antaa kuitenkin aihetta (jakeluvelvoitteen kiristämisen sijasta) velvoitetasojen uudelleenarviointiin ja tarkasteluun, voitaisiinko päästövähennyksiä saavuttaa kustannustehokkaammin toisella tavalla. Tällöin valtion kassaankin voisi lopulta jäädä enempi pelimerkkejä, vaikka ilmastotavoitteista ei tingittäisikään. 

Janne Kalluinen