veronmaksajat.fi

VERONMAKSAJAN
TALOUSTAITO
-
TAITAVAA
TALOUDENPITOA

RAHAT

Miten lasken luovutusvoittoni oikein?

Miten lasken luovutusvoittoni oikein?
13.2.2018

Osakeannit, jakautumiset, rahastoannit ja pääomanpalautukset ovat veroehdotusta täydentävän sijoittajan knoppikohtia.

Millä hinnalla ostinkaan osakkeen?

Vanhasta ostokuitista löytyvä hinta ei välttämättä ole lainkaan oikea euromäärä, kun lasketaan osakkeen arvonnousua ja verotuksen kannalta olennaista luovutusvoittoa. Salkussa saattaa olla osakkeita aivan eri määrä kuin mitä kauppalaskelma osoittaa. Eikä yhtiön nimikään aina ole sama kuin ostettaessa.

Syynä tähän ovat erilaiset yhtiöiden tekemät osakkeiden jaot, osakeannit, sulautumiset ja muut poikkeavat yhtiötapahtumat.

Sijoittajalle poikkeukselliset pörssitapahtumat aiheuttavat vaivannäköä ja selvittelytyötä. Kysymykset tapaavat langeta vastattavaksi osakkeiden myymistä seuraavan kevään veroilmoitustöissä.

Taloustaito on kerännyt eniten omistettujen Helsingin pörssissä noteerattujen yhtiöiden poikkeukselliset yhtiötapahtumat  vuodesta 2004 nykyhetkeen. 

Pääomanpalautuksista päänvaivaa

2010-luvun alussa tyypillisimpiä poikkeustapauksia ovat olleet pääomanpalautukset. Esimerkiksi vuonna 2013 kuusitoista Helsingin pörssin yhtiötä jakoi pääomanpalautusta osakkeenomistajilleen.

Syy pääomanpalautusintoon oli se, että pääomanpalautusten verokohtelu muuttui tuolloin. Vuodesta 2014 alkaen pörssiyhtiöiden pääomanpalautuksia käsitellään verotuksessa samoin kuin osinkoja.

Aiemmin pääomanpalautukset ovat olleet saajalleen osassa tapauksista hieman edullisempia verotuksessa kuin osingot, ja siksi monet erityisesti pienemmät yhtiöt ovat suosineet pääomanpalautuksia osingonjaon sijaan tai rinnalla.

Ennen muutosta maksetuista pääomanpalautuksesta ei yleensä koitunut suoraa veroseurausta, vaan pääomanpalautuksen määrä alensi osakkeen hankintahintaa. Näin ollen vero lankeaa maksettavaksi vasta, kun osakkeet myy.

Osakeannit muuttavat osakemäärää

Pörssin perustehtäviä on se, että listattujen yhtiöiden on helppo hakea markkinoilta lisää oman pääoman ehtoista rahoitusta. Se tapahtuu laskemalla liikkeelle uusia osakkeita.

Osakeanteja on erilaisia. Annin voi suunnata tietylle ryhmälle. Näin tapahtuu esimerkiksi silloin, kun yhtiö ostaa toisen ja ostettavan yhtiön osakkeenomistajat saavat vastineeksi ostajan osakkeita. Suomalaista suuryhtiöistä esimerkiksi Rautaruukki päätyi SSAB:n ostettavaksi ja Rautaruukin osakkeenomistajista tuli tällä tavoin SSAB:n osakkeenomistajia.

Yhtiö voi myös suunnata annin tietylle sijoittajajoukolle. Tällaiset annit ovat herättäneet närästystä, koska ne tuntuvat olevan vastoin osakkeenomistajien yhdenvertaisuutta.

Tyypillisin ja tyylipuhtain osakeannin muoto on kuitenkin merkintäetuoikeusanti. Siinä yhtiön vanhat osakkeenomistajat saavat merkintäoikeuksia, yleensä yhden merkintäoikeuden omistamaansa osaketta kohden, ja merkintäoikeuksilla he voivat merkitä yhtiön uusia osakkeita. Merkintäoikeuksilla käydään kauppaa pörssissä, joten merkintäoikeutensa voi myydä tai niitä voi ostaa. Myös ne, jotka eivät entuudestaan omista yhtiötä, voivat ostaa "merkkareita" pörssistä ja merkitä niillä osakkeita annista.

Jos merkintäoikeuden myy, luovutusvoitto lasketaan hankintameno-olettamaa käyttäen; merkintäoikeudella ei katsota olevan hankintahintaa.

Mikäli osakkeita merkitsee merkintäoikeuksien avulla, uusien osakkeiden hankintahetkeksi verotuksessa tulee sama kuin alkuperäisten osakkeiden.

Tällä on euroissa mitattavaa merkitystä erityisesti silloin, jos osakkeet on omistettu pitkään ja niiden kurssi on kehittynyt suotuisasti, sillä yli kymmenen vuotta omistettujen osakkeiden hankintameno-olettama on 40 prosenttia luovutushinnasta, sitä lyhyemmän aikaa omistettujen osakkeiden vain 20 prosenttia.

Vanhat rahastoannit kummittelevat yhä

Siinä missä vuosi 2013 oli pääomanpalautusten hullu vuosi, järjestettiin vuonna 2004 runsain mitoin rahastoanteja. Syy oli sama kuin nyt: muutos verotuksessa.

Vielä vuonna 2004 toteutetuissa rahastoanneissa saatujen uusien osakkeiden hankintahinta verotuksessa oli nolla, kun taas vanhojen osakkeiden hankintahinta säilyi ennallaan. Jos rahastoannissa yhdellä vanhalla osakkeella sai yhden uuden eli yhtiön osakemäärä kaksinkertaistui, vanhan osakkeen hinta puolittui, esimerkiksi kymmenestä eurosta viiteen euroon.

Jos osakkeen oli ostanut hetkeä ennen rahastoantia, sen myydessään sai viidenkymmenen prosentin luovutustappion (tässä esimerkissä viisi euroa).

Rahastoannissa saadun osakkeen luovutusvoittoa laskettaessa taas käytettiin hankintameno-olettamaa (20 %, viiden euron hintaisen osakkeen myynnissä siis yksi euro), joten luovutusvoittoa kertyi vähemmän kuin luovutustappiota. Tässä esimerkissä 10 eurolla ostetusta osakkeesta tuli 5 euroa verotuksellista tappiota ja 4 euroa voittoa, siis nettona yksi euro eli kymmenen prosenttia luovutustappiota.

Ennen vuoden 2004 rahastoanteja ostetut osakkeet kuuluvat nykyisin jo 40 prosentin hankintameno-olettaman piiriin.

Vuoden 2005 alusta rahastoannit ovat käyttäytyneet verotuksessa kuten splitit eli osakkeen jakamiset. Tällöin hankintameno jakautuu kaikkien osakkeiden kesken. Edellisen esimerkin tapauksessa kympillä ostetun osakkeen jakautuminen kahdeksi johtaisi siihen, että kummankin hankintameno olisi viisi euroa eikä ylimääräistä verohyötyä pääse syntymään.

Vuodenvaihteessa 2004–2005 tapahtunut lakimuutos vähensi yhtiöiden haluja tehdä rahastoanteja, mutta osakkeita on jaettu harvakseltaan sen jälkeenkin. Aktiivisin on ollut Kone, jolla on ollut siihen hyvä syy: osakkeen kurssi on noussut komeasti, ja osakemäärää kasvattamalla osakkeen yksikköhinta on saatu pysymään Helsingin pörssille tavanomaisessa kaksinumeroisessa euroluvussa.

Jakautumalla lisää yhtiöitä

Osakeanteja on järjestetty niukanlaisesti, eivätkä suuret yhtiöt ole olleet järin hanakoita maksamaan pääomanpalautuksiakaan. Sen sijaan suurten yritysten jakautumisia on nähty viimeksi kuluneen kymmenen vuoden aikana runsaasti.

Erityisesti jakautujana on kunnostautunut Kemira, joka ensin pullautti itsestään ulos lannoiteyhtiö Kemira Growhow'n, jonka norjalainen Yara osti pörssistä pian listautumisen jälkeen, ja sen jälkeen Kemira luopui maaliyhtiö Tikkurilasta. Kummankin tyttären osakkeita jaettiin osinkoina Kemiran osakkeenomistajille.

Kun yhtiö jakaa toisen yhtiön osakkeita osinkoina, osinkoja käsitellään niin kuin käteisenä maksettavaa osinkoa. Kemiran osakkeenomistajat ovat siis joutuneet maksaman vaikkapa Tikkurilan osakkeista osinkoveron.

Toisaalta alkuperäisen Kemiran osakkeen hankintahinta on ennallaan ja osinkona saadun Tikkurilan osakkeen hankintahinta on osinkoverotuksessa käytetty 15,80 euroa osakkeelta.

Samaa osinkomenetelmää käytettiin, kun Fortum ja Neste irtosivat toisistaan ja purkivat vuosikymmenen kestäneen Imatran Voiman ja Nesteen liiton.

Sen sijaan Koneen jakautuminen Koneeksi ja Cargoteciksi tapahtui toisella tapaa. Vanhan Koneen osakkeenomistajat saivat yhdellä osakkeella yhden uuden Koneen ja yhden Cargotecin osakkeen. Samalla vanhan Koneen osakkeen hankintameno jakautui uuden Koneen osakkeen ja Cargotecin osakkeen kesken niin, että uuden Koneen hankintamenoksi tuli 64,5 prosenttia alkuperäisen Koneen osakkeen hankintamenosta ja Cargotecin osakkeen hankintamenoksi 35,5 prosenttia alkuperäisen Koneen osakkeen hankintamenosta.

Tällöin jakautumisella ei ollut osakkaille välitöntä veroseuraamusta. Salkkuun vain ilmestyi irtaantuneiden yhtiöiden osakkeita ja kurssinousut realisoituvat luovutusvoitoiksi osakkeiden myynnin yhteydessä.

Bittium ja Telia ostivat osakkeitaan

Telia ja Bittium ovat jakaneet rahaa omistajilleen ostamalla heiltä osakkeita. Yhtiön itsensä suorittamat osakkeiden takaisinostot eivät sijoittajan verotuksen näkökulmasta eroa siitä, että osakkeet olisi myynyt pörssissä.

Telian tapaus poikkesi Bittiumista siinä, että Telia jakoi omistajilleen myyntioikeuksia, joilla käytiin erikseen kauppaa pörssissä. Myyntioikeuksilla mahdollisesti käydyt kaupat ja niistä syntyneet voitot on käsitelty jo ostotarjousvuoden verotuksessa.

Lisätietoa pörssitiedotteista

Pörssiyhtiöiden annit 2004–2017 -listasta käyvät ilmi eniten omistettujen pörssiyhtiöiden merkintäoikeusannit, rahastoannit, osakkeiden jakamiset, pääomanpalautukset ja yhtiöiden jakautumiset. Niillä kaikilla on merkitystä verotuksen kannalta.

Tapahtumien yhteyteen on merkitty päivämäärä. Sen avulla voi hakea lisätietoja tapahtumasta kyseisen yhtiön pörssitiedotearkistosta. Kaikki tapahtumat ovat niin merkittäviä, että ne edellyttävät pörssitiedotteen lähettämistä. Aina päivämäärä ei välttämättä ole sama kuin tiedotepäivämäärä, sillä tapahtumiin liittyy monia relevantteja päiviä: kaupparekisteripäivä, täsmäytyspäivä, maksupäivä ja niin edelleen.

Lista on tarkoitettu hankintahintojen ja myyntivoittojen selvittelyn avuksi. Tarkemmat ja täsmällisemmät tiedot löytyvät aina yhtiöiden pörssitiedotteista. Tiedot on kerätty yhteistyössä yhtiöiden kanssa.

Karo Hämäläinen

Kirjoittaja on kirjailija ja talouteen erikoistunut vapaa toimittaja.

Artikkeli on julkaistu 2.5.2016 ja päivitetty 13.2.2018.

Rahat, verot, työ & eläke