veronmaksajat.fi

VERONMAKSAJAN
TALOUSTAITO
-
TAITAVAA
TALOUDENPITOA

Kuka enää haluaa asua omistusasunnossa?

Mikael Kirkko-Jaakkola

Ensiasunnon osti 41 prosenttia harvempi vuonna 2014 kuin ennen finanssikriisiä vuonna 2006 kuulutti Danske Bank Tilastokeskuksen tiedoista keväällä. Samaan aikaan vuokra-asuminen on yleistynyt alle kolmekymppisten keskuudessa.

Vuokramarkkinat ovat muutenkin käyneet kuumempina kuin asuntojen kauppa. Vuokrat ovat koko maassa nousseet noin 20 prosenttia vuodesta 2010. Vastaavasti asuntojen hinnat ovat nousseet pääkaupunkiseudulla vain noin puolet tästä, ja muussa maassa pysyneet keskimäärin ennallaan.

Jotkut miettivät, että ehkäpä nykynuoret haluavatkin asua mieluummin vuokralla. Helsingin Sanomat otsikoi pääkirjoituksensa aiheesta: ”Jos vuokralle halutaan, pitää tehdä vuokra-asuntoja”.

Mielikuvien ja kyselyiden mukaan 1980-1995 syntynyt y-sukupolvi arvostaa matkustamista ja kuluttamista eikä suhtaudu asuntosäästämiseen samalla tarmolla kuin aiemmat sukupolvet. 

Mutta entä jos moni nuori aikuinen asuukin vuokralla, koska kotitalouden taloudellinen tilanne ei mahdollista asunnon ostoa? Ensiasunnon ostajien väheneminen osuu seitsemän vuotta kestäneeseen poikkeukselliseen taantumaan. Tällaista taloustilannetta ja tulevaisuudennäkymien epävarmuutta voi pitää loogisena selityksenä sille, että yhä harvemmalla työmarkkinoille tulevalla nuorella on mahdollisuutta ostaa omistusasuntoa, vaikka haluja siihen olisikin.

Halujen puolesta puhuu ainakin oma y-sukupolven tuttavapiirini, jonka nuoret aikuiset ovat onnekseen vakaassa taloudellisessa tilanteessa, jossa ovat voineet valita asuako vuokralla vai omistusasunnossa. Vaikka vuokralla asumisessa on puolensa, käytännössä kaikki tuttavapiirissäni ovat hieman yllättäen halunneet ostaa oman asunnon.

Harva tuttu on asuntolainan takia tinkinyt matkustamisesta – enemmän vaikka neliöistä. Matalien korkojen ja jatkuvasti nousevien vuokrien myötä tuntuu siltä, että asunnon omistus on pitkässä juoksussa se taloudellisempi valinta kuin vuokralla asuminen.

Taloudellisuuden puolesta puhuu myös se, että asuinkiinteistöjen tuotto oli KTI Kiinteistöindeksin mukaan viime vuonna 8,9 prosenttia. Tällaista tuottoa ammattisijoittajat siis saivat vuokra-asunnoistaan, ja verrannollisesti omistusasujat säästivät itselleen sen vuokralla asumiseen verrattuna korkomenoja huomioimatta. Ja vielä verottomasti.

Asuntolainaa maksaessaan säästää myös eläkepäiviä varten. Velaton asunto voi melko helposti olla yhtä arvokas kuin koko ehjältä työuralta karttunut työeläke. Vuokralle muutto tuntuisikin houkuttelevammalta taas eläkkeellä, jotta saisi asuntosäästöt paremmin käyttöön.

Suomessa on puhuttu viime vuosina paljon vuokra-asuntojen rakentamisesta ja tukemisesta. Samaan aikaan omistusasuntojen suotuisampaa verokohtelua on pyritty kuromaan umpeen asuntolainan korkovähennystä leikkaamalla.

Heinäkuussa voimaan tuli lainakatto, joka rajoittaa ilman vanhaa varallisuutta ostavien mahdollisuuksia omistusasuntoon. Nämä muutokset kallistavat aiempaa useampia pieni- ja keskituloisia kotitalouksia vuokralle.

Voi olla, että vuokra-asumisen yleistymisestä on hyötyjä, mutta täytyy muistaa, että se voi vaikuttaa esimerkiksi varallisuuden jakautumiseen, asumistukiin ja eläkeläisten toimeentuloon. Ja vaikka asuntopolitiikalla haluttaisiin kasvattaa vuokra-asumisen suosiota, sitä on vaikea perustella sillä, että nuoret sukupolvet haluavat asua vuokralla vanhempia enemmän.

Mikael Kirkko-Jaakkola on Veronmaksajain Keskusliiton pääekonomisti

Kirjoitus ilmestyi Taloustaidossa 17.8.2016.

 

 

Kirjoittajasta

Mikael Kirkko-Jaakkola on Veronmaksajain Keskusliiton pääekonomisti. Seuraa Twitterissä 
@veroekonomisti.

Haluatko lisää hyötytietoa taloudesta?

Tilaa tästä Veronmaksajien ilmainen uutiskirje.
Voit peruuttaa sen koska tahansa.