Hallitus on tekemässä isoa reformia, sote- ja aluehallinnon uudistusta. Tämä voi mullistaa julkista hallintoa ja palveluita nykypäivään suhteutettuna enemmän kuin kunnallishallinnon perustaminen vuonna 1865. Vaikka Suomi täyttää 100 vuotta reilun vuoden päästä, kunnillamme ja niiden järjestämillä palveluilla on siis pidemmät perusteet. Hienoa työtä on tehty – vähän liian pitkällekin on menty.
Ja vastaväitteitä riittää: Nyt käydään monen muun yksityiskohdan lisäksi vähintäänkin orastavaa määrittelykilpailua siitä, mitä on valinnanvapaus ja nousevatko menot ja verot?
Väite 1. Valinnanvapaus lisää menoja
Hallituksen sote-linjauksen ydin on se, että suomalainen itse valitsee parhaiten sopivan palveluntuottajan. Mullistushan tämä on: suomalainen valitsee itse!
Osana uudistusta tehdään valinnanvapauslainsäädäntö, jonka lopputulemana jokaisen tuottajan pitää kilpailla asiakkaan suosiosta palvelun laadulla, asiakaskokemuksella ja saatavuudella.
Markkinat siis toimivat. En tiedä, missä talousjärjestelmässä tai palveluissa markkinatalouden lainalaisuudet olisivat johtaneet hinnan ts. menojen nousuun.
Ruotsin palvelutarjonta on valinnanvapauden myötä monipuolistunut ja hoitoon pääsy helpottunut, mutta kustannukset pysyneet kurissa. Samaan aikaan palveluiden laatu on potilaiden mielestä parantunut.
Vaikka keinovalikoima tuohon tavoitteeseen pääsemiseksi on vielä auki, tahtotila on nyt vahva.
Polveilevassa keskustelussa viitataan virheellisesti hankintalakiin. Hankintalain mukaisella kilpailutuksella tarkoitetaan tarjouskilpailua, jossa julkinen toimija pyytää valitsemiltaan palveluntuottajilta määrittelemänsä tarjouksen ja valitsee voittajan.
Nyt ei ole kyse hankintalain soveltamisesta. Valinnanvapaudessa kaikki saavat tarjota ja voittajan valitsee käyttäjä itse. Kun valinnanvapauslainsäädäntö laaditaan huolella oikein, kilpailua syntyy. Se on myös pk-yrittäjille hyvä: pienempikin alue ja kysyntä voi olla riittävän kokoinen markkina.
Väite 2. Verot nousevat
Hallitus päätti, että sote- ja aluehallintouudistuksen johdosta kokonaisveroaste ei nouse.
Lupaus on kova. Luettelen muutaman tylsän esteen: valtionosuusjärjestelmä, perustuslakiin pohjautuva kuntien verotusoikeus, kuntien keskinäinen verotulojen tasausjärjestelmä ja näiden monimutkainen kokonaisuus.
Verot varmasti nousevatkin, jos sote-palvelujen rahoitukseen ja tuottamiseen ei keksitä kannustavaa järjestelmää. Nyt pitää kaikki kivet kääntäen löytää kannustava vero- ja rahoitusjärjestelmä, joka kannustaa sote-palvelujen järjestäjiä ja kaikkia palveluntuottajia kustannustehokkaaseen toimintaan.
Ruotsi on ennakkoluulottomilla uudistuksilla onnistunut leikkaamaan julkisten menojen osuuden kansantuotteesta vuoden 1993 huippulukemasta 67 prosentista vajaaseen 50 prosenttiin. Lisäksi korkeinta marginaaliveroa on leikattu vuoden 1983 jälkeen 25 prosenttia.
Yksityisen sektorin tehokkuuden pohjalla on yrittäjyyden kannustin. Yrittäjä toimii omalla riskillä ja hänen on löydettävä keinot menestyä. Minä uskon, että nyt lakeja valmisteleva, osaava joukko osaa tehdä uudistuksen yhteydessä mekanismin, joka luo yhteisiä taloudellisia kiihokkeita. Niin yksityiselle kuin julkisellekin.
Anssi Kujala on Suomen Yrittäjien varatoimitusjohtaja
