Tuleeko kuluttajan saada täsmällistä ja selkeää tietoa siitä, mitä hän on ostamassa? Vai voiko myyjä paketoida myymänsä tuotteen niin sekavaksi, että kuluttaja ei oikeastaan tiedä mitä ostaa?
Tuntuu itsestään selvältä, että sekä kuluttajan että myyjän kannalta olisi parempi, että ostajalla on selvä käsitys ostamansa tuotteen sisällöstä. Epäselvyydet johtavat turhiin riitoihin. Tämä on nähty viime vuosina useasti uusien sijoitustuotteiden yhteydessä. Niistä on Suomessakin ajauduttu oikeudenkäynteihin, joiden syynä on ollut epäselvä sijoittajalle annettu informaatio. Muualta Euroopasta löytyy räikeitäkin esimerkkejä vaikkapa vanhuksille myydyistä rahastoista, joiden tuoton toteutuminen on sidottu monen kymmenen vuoden päähän.
EU:ssa on useita vuosia valmisteltu lainsäädäntöä, jolla piensijoittajien suojaa parannettaisiin. Tarkoitus on selkiyttää niin kutsuttuja paketoituja sijoitusrahastoja koskevia sääntöjä.
Sijoituksen riskien, kustannusten ja tuotto-odotusten arviointi ja vertailu helpottuisi uuden lainsäädännön myötä. Sijoitustuotteista annetaan nykyisin tietoja eri tavoin riippuen myös sijoitustuotteen oikeudellisesta muodosta ja jakelukanavasta, mikä vaikeuttaa harkittujen sijoituspäätösten tekemistä.
Olen toiminut asiassa oman ryhmäni pääneuvottelijana Euroopan parlamentin talous- ja raha-asioiden valiokunnassa jo kaksi vuotta. Tehtävä on ollut haastava yhteensovitusyritys erilaisten intressien välillä. Lainsäädäntö on ollut myös yksi tämän parlamenttikauden kiihkeimpiä lobbauksen kohteita.
Jo ennestään hankalat piensijoittajien suojan parantamista koskevat neuvottelut jumittuivat tällä viikolla parlamentin ja jäsenvaltioiden välisiin erimielisyyksiin. Jäsenvaltiot eivät ole valmiita hyväksymään parlamentin linjauksia piensijoittajien suojan parantamiseksi.
Jäsenvaltiot ajavat piensijoittajille heikompaa suojaa kuin mitä parlamentti haluaisi. Jäsenvaltiot haluavat kaventaa sitä tuoteryhmää, johon lainsäädäntöä sovelletaan. Erityistä kiistaa aiheuttaa kysymys siitä, tulisiko kuluttajan saada samat perustiedot myös vapaaehtoisista eläkesijoitustuotteista. Tätä olen ajanut voimakkaasti.
Samoin jäsenvaltiot suhtautuvat nuivasti parlamentin esitykseen, jossa tuotteen koko elinkaaren kaikki kustannukset esitettäisiin kuluttajalle ymmärrettävässä, kumulatiivisessa muodossa. Mielestäni tämä parlamentin kantaan sisällyttämäni periaate on koko lainsäädäntöhankkeen keskeisimpiä ideoita. Yksittäisistä, irrallisista prosenttiluvuista on sijoittajan hankala päätellä, kuinka suuren osan voitosta syövät kaikki koko sijoitusajalta yhteenlasketut kustannukset. Joissakin tapauksissa "kannattavampaa" voi olla laittaa koko summa tavalliselle talletustilille.
Asiaa käsitellään nyt jäsenvaltioiden, parlamentin ja komission välisessä kolmikantaneuvottelussa. Toimin neuvotteluissa oman ryhmäni pääneuvottelijana.
Kolmikantaneuvotteluissa on tärkeää löytää kompromissi, muutoin lainsäädäntöä ei ehkä lainkaan hyväksytä. Kompromissi oli jo hyvin lähellä maanantaina, mutta valitettavasti lopullista sopua ei vielä löytynyt. Neuvotteluja jatketaan ensi viikolla. Uhkana on, että tämän merkittävän lainsäädäntöpaketin käsittely siirtyy vaalien jälkeen, mikä mutkistaisi entisestään asian käsittelyä.
>> Taloustaito
