Marraskuun ensimmäisinä päivinä lehdissä julkaistiin tuhansien kansalaisten verotietoja.
Suomalainen järjestelmä, jossa yksityisten kansalaisten tulo- ja verotiedot ovat kaikkien nähtävillä, on harvinainen mutta ei tavaton. Tietojen julkistamista perustellaan avoimuuden periaatteella. Julkiset tiedot on rajattu tietoihin, jotka kuvaavat verotuksen lopputulosta, verotettavaa tuloa ja siitä laskettua veroa. Se, mistä tulot ovat kertyneet, on verosalaisuus.
Verotustiedot ovat olleet julkisia jo 1800-luvulla, kun kunnallisia taksoitusluetteloita alettiin pitää nähtävillä. Lakiin asia otettiin vuonna 1943, jolloin säädettiin veroluettelot pidettäväksi julkisesti nähtävinä 10 päivän ajan verotuksen valmistuttua.
Tänään julkisista verotustiedoista säädetään lailla verotustietojen julkisuudesta ja salassapidosta. Sen mukaan verovelvollisesta saadaan mainita nimi, syntymävuosi ja maakunta. Julkisia verotietoja ovat verotettavan ansiotulot, pääomatulot, verot, ennakot ja maksettava tai palautettava vero.
Lisäksi kiinteistöverotiedot ja eräiden osakkeiden vertailuarvot ovat julkisia verotustietoja. Julkista on myös se, mihin verottajan rekisteriin mikäkin yhtiö ja yrittäjä kuuluu.
Verotustietojen julkisuus on osa yhteiskunnan tasapainoilua avoimuuden ja yksityisyyden suojan välillä. Toisten asioista olisi kiva tietää, mutta omia tietoja ei haluttaisi naapurien nähtäville.
Nykyinen avoimuuden taso on kehittynyt vuosien ja vuosikymmenten aikana. Entä mihin suuntaan kehitys meidät vie tulevaisuudessa? Joutuvatko yksityisyyttä korostavat nostamaan kätensä pystyyn hakukoneiden kehittyessä? Vai joutuvatko avoimuutta vaativat toteamaan, että yhä suurempi osa tiedoista säädetään yleisöltä salaisiksi, mutta viranomaiset keräävät ja yhdistelevät kehittyneen teknologian avulla kaiken mahdollisen tiedon yksilöstä.
Tähän liittyy käynnissä oleva keskustelu hallintarekistereistä. Nyt suomalainen omistaja on merkittävä osakeyhtiön osakasrekisteriin. Jatkossa riittäisi, että osakasrekisterissä olisi vain tieto siitä, minkä pankin tai vastaavan asiakas osakkeen omistaa. Pankki sitten pitäisi lukua siitä, kuka omistaa sen hallinnassa olevat osakkeet.
Pankkien rekisterit olisivat vain viranomaisten nähtävänä. Muutosta on perusteltu arvopaperikaupan kustannusten laskemisella ja vastustettu avoimuuden vähenemisellä.
Tiedon julkisuudesta on erotettava tiedon julkaiseminen ja tietojen käsitteleminen. Vaikka verotustiedot ovat kenen tahansa nähtävillä, ei niitä saa noin vain kerätä ja käyttää.
Tuloverotuksen julkisia tietoja pääsee tutkimaan Verohallinnon toimipaikkoihin, mutta niitä ei voi tutkia internetin kautta. Verohallinto voi antaa ns. massaluovutuksina tuloverotuksen julkisia tietoja viranomaisten lisäksi vain tiedotusvälineille. Monet yrityksiä koskevat tiedot ovat paljon laajemmin julkisia ja jopa netissä nähtävillä.
Tiedotusvälineille on erikseen säädetty oikeus tehdä henkilörekistereitä ja käsitellä niissä ihmisten tietoja journalistisin perustein. Korkein hallinto-oikeus ja Tietosuojalautakunta ovat todenneet, että Veropörssi-nimisessä painotuotteessa pelkkien verotustietojen julkaiseminen aakkosjärjestyksessä paikkakunnittain ei ollut journalismia.
Toisaalta laajatkin otokset verotustietoja voidaan julkaista sähköisessä tai printtimediassa, jos se on perusteltavissa tiedonvälityksellä ja yhteiskunnallisella keskustelulla.
Mikä sitten on tutkivaa journalismia ja yhteiskunnallista keskustelua ja mikä puhdasta uteliaisuutta, on kysymys, jota avoimessa yhteiskunnassa eivät päätä viranomaiset eivätkä poliitikot vaan lehdistö itse. Eräät lehdet keskittyvät johannatukiaisten ja mattinykästen verotukseen niin kauan kuin se kiinnostaa maksavaa yleisöä. Jos se on mielestäsi väärin, älä osta kyseisiä lehtiä. Veropornoa on vain, jos sille on kysyntää.
>> Taloustaito
