Nuoremman sukupolven keräilijät ja sisustajat ovat kiinnostuneet 1950–1960-lukujen huonekaluista. Toki Tapio Wirkkalan, Eero Aarnion ja muiden tunnettujen suunnittelijoiden design-huonekaluja on osattu arvostaa jo pitkään, mutta nyt ovat sisustajia alkaneet kiinnostaa myös muut tuon ajan jalopuuviilutetut huonekalut.
Nopeita hintapyrähdyksiä lienee turha ainakaan toistaiseksi odottaa, mutta enää ei näitä huonekaluja kannata hyljeksiä.
Suuret ikäluokat panivat edellisen ikäluokan täyspuiset huonekalut usein saunan pesään ja ostivat tilalle viilutettuja lastulevykalusteita.
Viisikymmentä vuotta myöhemmin näytti pahasti jo siltä, että oli lastulevyjen vuoro joutua saunapuiksi. Nyt alkaa tuntua siltä, että nämä huonekalut kannattaakin säilyttää ja panna kiertoon, koska suurten ikäluokkien lapset ovat alkaneet sisustaa niillä kotejaan.
Kuten jotkut keräilyalan asiantuntijat sanovat: jos haluat tietää, mitkä ovat tulevaisuuden keräilytrendit, katso, mistä lapsesi ovat kiinnostuneita. Niinpä arvohuutokaupoissa varsinkin Ruotsissa on alkanut olla yhä enemmän 1950-1960-luvun teak-, tammi- ja jopa palisanteriviilutettuja huonekaluja. Tosin valmistajan pitää yleensä olla arvostettu huonekaluvalmistaja.
Suomi seuraa usein viiveellä Ruotsia, mutta mitään takeitahan siitä ei ole.
Tarjontaa riittää huonekaluissa
Tarjontaa maailmalla kyllä riittää. Esimerkiksi keräilyesineiden myyntiportaalissa 1stdibsissä on myynnissä yli 35 000 viisikymmenluvun huonekalua, ja jos seuraavakin vuosikymmen otetaan mukaan, määrä kohoaa jo 75 000:een. Mukana on monia suomalaisnimiä – niin suunnittelijoita kuin huonekaluvalmistajiakin.
Esimerkiksi Askon huonekaluja oli huhtikuussa tarjolla 75. Monet huonekalut olivat tunnettujen suunnittelijoiden, kuten Eero Aarnion, Ilmari Tapiovaarna, Tapio Wirkkalan ja Esko Pajamiehen, suunnittelemia, mutta tarjolla oli aika hyviin hintoihin myös suunnittelijan nimeä vailla olevia Askon huonekaluja.
Arvohuutokaupoissa näkyvät nimenomaan ruotsalaiset ja tanskalaiset huonekalusuunnittelijat ja -valmistajat, vaikka 1950–1960-lukuja on kuvailtu suomalaisen designin kultakaudeksi.
Suomalaismuotoilijathan saivatkin monia arvostettuja muotoilupalkintoja, mutta oli niitä palkittuja ja arvostettuja muissakin Pohjoismaissa, ennen kaikkea Tanskassa. Kadehdittavana esimerkkinä on vaikkapa Poul Cadovius, jonka vanhoja hyllystöjä myydään maailmalla hyvään hintaan. Kansainvälisessä nettihuutokaupassa eBaylla on hänen hyllystöistään pyydetty jopa 8 000 euroa.
Trooppiset puulajit toivat luksusta
Viisikymmenluvun huonekalusuunnittelua leimaa taaksepäin – maailmansotaan – katsominen. Jälleenrakennuskauden eurooppalaiset kaipasivat pehmeitä, käytännöllisiä, puusta valmistettuja huonekaluja, joihin kaivattiin luksuksena trooppisia puulajeja pintamateriaaliksi.
Sen sijaan 1960-luvulla uskallettiin jo katsoa eteenpäin: uudet materiaalit ja valmistusmenetelmät mahdollistivat uudenlaisia muotoja. Tulevaisuus näytti tarjoavan lähes rajattomia mahdollisuuksia. Oli Beatles-sukupolven vuoro astua esiin, oli iloisia värejä, minihameet, Woodstock ja kuuhun laskeutuminen. Oli myös aiempaa enemmän varallisuutta, oli aikaa tunteille ja visuaalisuudelle.
Tuon ajan nuoret ovat kasvattaneet lapsensa nyt siihen ikään, jossa vuorostaan aletaan olla nostalgisia. Se näkyy jo keräilymarkkinoilla: ostokohteet ovat erilaisia kuin ne, joista vanhempi sukupolvi on kiinnostunut.
