Hallituksen kehysriihi lähestyy ja miljardiluokan lisäsopeutusta tarvitaan.
Vaikka uusienkin sopeutustoimien painopiste on epäilemättä menosäästöissä, myös joitakin veronkiristyksiä lienee tiedossa.
Mitä veroja siis sopii tarvittaessa jopa kiristää – ja mitä ei sovi?
* * *
Yleisperiaatteen pitää olla kirkas: verotetaan mieluummin haitallisia kuin hyödyllisiä asioita.
Jos haluamme lisää työtä ja yrittelijäisyyttä, niitä ei pidä verottaa yhtään nykyistä ankarammin.
Ansiotulojen verotusta ei siksi saa ainakaan kiristää, vaan päinvastoin on pyrittävä jatkossakin työnteon kannustamiseen veroja keventämällä.
Sama juttu yritysten ja yrittäjien verotuksessa, jotka on pidettävä kiristysten ulkopuolella.
Yhteisöverokanta pidetään siis ennallaan 20 prosentissa. Tarvittaessa sitä voi tulevaisuudessa alentaakin, mutta toistaiseksi nykyinen taso on sopiva.
* * *
Osinkoverotus on oma lukunsa. Keskustelussa kummittelee sitkeästi ajatus listaamattomien yhtiöiden osinkojen verotuksen kiristämisestä. Se olisi hallitusohjelman vastaista, eikä edes lisäisi verotuottoja.
Staattiset laskelmat osinkoverotuksen muutoksista ovat täysin epärealistisia, sillä yritykset ja omistajat tietenkin reagoisivat muuttuviin säädöksiin.
Otetaan esimerkki: valtiovarainministeriön verokartoituksessa laskettiin, että verotuotot kasvaisivat staattisesti arvioituna 400 miljoonaa euroa, jos osinkoverotuksessa nettovarallisuudelle laskettu tuottoprosentti puolitettaisiin.
Tosiasiassa tällainen muutos tuskin tuottaisi mitään, vaan päinvastoin voisi pienentää verotuottoja. Suuri osa listaamattomista yhtiöistä pienentäisi saman tien osingonmaksunsa puoleen, jolloin myös osingoista kertyvät verot puolittuisivat.
Ei jatkoon.
* * *
Mitä siis voisi kiristää?
Valmisteveroista löytyy eniten mahdollisuuksia.
Oluen verotusta on tällä vaalikaudella jostain syystä kevennetty, nyt olisi vaihteeksi kiristyksen vuoro. Myös viinin ja kossun verojen kiristäminen kohentaisi sekä valtion kassaa että kansanterveyttä. Sama koskee luonnollisesti tupakkatuotteiden verotusta.
Alkoholiverotusta ja tupakkaveroa korottamalla saataisiin helposti 200–300 miljoonaa euroa lisää verotuottoja. Tämä olisi hyvä perusta kehysriihen veronkiristyksille.
Sähköveron varovaista korottamista voisi myös lähivuosina harkita. Sitä ei ole korotettu yli kymmeneen vuoteen, joten veron reaaliarvo on alentunut. Vain hyvin vähäisellä neljännessentin korotuksella kilowattitunnin hintaan verotuotot kasvaisivat ensimmäisessä veroluokassa sadalla miljoonalla eurolla.
* * *
Arvonlisäverot kannattaisi jättää tämän kevään kehysriihessä rauhaan.
Hallitus päätti jo hallitusohjelmassa korottaa alimman 10 prosentin verokannan 14 prosenttiin eli samalle tasolle elintarvikkeiden kanssa. Tämä nostaa muun muassa lääkkeiden, joukkoliikenteen, liikuntapalvelujen, kulttuuritilaisuuksien ja kirjojen hintoja.
Uusi korotus 15 prosenttiin kiristäisi 250 miljoonalla eurolla sekä kaikkien mainittujen tuotteiden että jo valmiiksi kalliin ruoan verotusta. Tämä ei olisi hyvä täsmäkiristys.
Jos arvonlisäveroja joskus tulevaisuudessa harkitaan korotettavan, on katse suunnattava alennetun 14 prosentin verokannan ohella myös 24 prosentin pääverokantaan. Prosenttiyksikön korotus pääverokantaan tuottaisi 615 miljoonaa euroa ja kaikkien verokantojen korotus 865 miljoonaa euroa.
Tämä olisi niin mittava veronkiristys, että sen miettiminen on syytä lykätä tulevaisuuteen. Silloin olisi myös vastaavasti kevennettävä toisia veroja, erityisesti ansiotulojen verotusta.
Teemu Lehtinen
Ongelma on kuitenkin sama kuin viina-ja tupakkaverossa: Kansalainen ei halua luopua paheistaan, yrittääpä vielä maksattaa terveydenhoitomenonsakin muilla. Onhan yritetty irrottaa viinat ja tupakat elinkustannusindeksistä, jonka perusteella määräytyvät mm palkkojen indeksikorotukset. Ei käy, älähdettiin Hakaniemestä. Muutahan sieltä ei äänestäjien pelossa olisi uskallettu sanoakaan, vaikka oppineet ay-pomot toki tiesivät puhuvansa vastoin parempaa (terveys)tietoa.
Mitä tulee edellä ehdotettuun kannabiksen laillistamiseen ja verottamiseen, esteeksi voi tulla "kansalaisviljely". Kannabista on tietääkseni paljon helpompi kasvattaa itse vaikka olohuoneessa kuin tupakkaa, ainakin mitä tulee sadon jalostamiseen ja siitä helposti tehtävän lopputuotteen laatuun.
Tupakkaahan ei ole nytkään laitonta kasvattaa itse, mutta aniharva taitaa sellaista harrastaa, ainakaan tupakkakasvista uutetta saadakseen tai sitä myydäkseen.
Tästä tietenkin seuraa, että valtio ei saisi kannabiksesta samanlaista valvottavissa olevaa monopolia kuin nyt tupakasta. Alkonkin viinamonopoli perustuu ainakin kemiaa tuntevien kuluttajien osalta siihen, että kotipolttoinen sisältää varsin usein tappavaa tai ainakin sokeuttavaa metanolia. Alkoholin hinta ei tässä maassa muutenkaan päätä huimaa(vrt esim maito ja bensa), onhan se mukana hintaindeksissäkin.
- En kannata säätiöiden verottamista, koska silloin menetettäisiin arvokas rahoituskanava kullttuurin ja tieteen edistämistä tukeviin hankkeisiin. Säätiörahoitus(stipendit ym) on kaikkivaltiaan "yhteiskunnan"(lue: demarihallitusten ja -virkamiesten) säätelyn ulottumattomissa ja sen avulla kyetään tukemaan niitäkin, jotka osaavat asiansa eikä vain niitä, joiden asia on poliittisesti oikea(lateraalisesti siis vasen).
Sitäpaitsi säätiöitä kuten yrityksiäkin on jo kertaalleen verotettu. Verottomia stipendejä ja apurahoja ei siis ole olemassa, yhtä vähän kuin on "verottomia osinkoja". Verotonta itsetuhoisuutta(muodossa viina, tupakka, läskit ja huumeet) sen sijaan ei ole olemassa.
Maahanmuuttajien palkkoja toki verotetaankin, siinä missä kantistenkin. Minäkään en mielelläni elättäisi elintasopakolaisia tai tarkemmin ottaen heistä niitä, joille työ ei oikein maistu(sama koskee myös kotimaisia etuuspummeja). Osaavat mamut sen sijaan ovat tervetulleita eli peukku työperäiselle maahanmuutolle. Valitettavasti ay-mafia kuitenkin pitää tarkkaan huolta, ettei heille vaan tulisi maksettua sitä palkkaa, jolla he katsovat tulevansa toimeen, vaan vähintään kaksi kertaa niin paljon. Jos palkkataso on kestämätön tai lähellä sitä, ei ole merkitystä, mikä on palkansaajan tukan väri. Merkitystä on sillä, miten suuri poliittinen valta aikansa eläneellä ay-liikkeellä on. Juuri nyt ollaan tilanteessa, jossa se valta ylittää kansan valitseman edustuslaitoksen vallan. Se tarkoittaa, että Suomi on oligokratia tai "elitokratia", ei suinkaan demokratia.
Nykytilanne on se, että vain todella suurituloisilla on varaa käydä oikeutta, esimerkiksi valtiota(verottajaa ja Kelaa) tai vakuutusyhtiöitä vastaan. Muiden on tyydyttävä siihen, että verorobotti verottaa miten verottaa, Kela hylkää tai perii takaisin ja vakuutuslääkäri katsoo selvän vamman rappeumaksi.
Jos valitat, niin kohta maksat, itket ja valitat. Jokaisen, siis jokaisen, oikeudenkäynnin fiskaalisena "lopputulemana" kaksi asianajajaa tienaavat enemmän kuin kaikki muut asianosaiset yhteensä, mukaanlukien tuomarit, syyttäjät ja muut virkamiehet.
Asianajajille määrättävä jyrkästi progressiivinen palkkiovero, jolloin he tyytyisivät kohtuulaskutukseen ja toivottavasti hakeutuisivat sellaisiin töihin, joissa saavat käyttää tietojaan hyvän tekemiseen kuten ihmisoikeuksien tai ilmaston eteen, sen sijaan että riistäisivät(anteeksi stallaritermi) sekä tavan työläistä että kautta rantain myös jokaista veronmaksajaa.
Kommentoi