Keskiluokan puolesta on mukava puhua juhlapuheissa, mutta käytännön toimet kertovat monesti toista tarinaa.
Ajankohtainen esimerkki on palkansaajien verotus. Ennen vaaleja puolueet laidasta laitaan tuntuivat olevan vahvasti sitä mieltä, että keskituloisten palkansaajien verotusta pitäisi jatkossa pyrkiä pikemminkin keventämään, eikä se ainakaan saisi kiristyä.
Sitten pidettiin vaalit, ja lähiaikoina näemme miten ensi vuonna käy.
Jos ensimmäiseen budjettiriiheensä syyskuun puolivälissä suuntaava hallitus ei tee uusia keventäviä päätöksiä, keskituloisten palkansaajien verotus on kiristymässä ensi vuonna. Sosiaalivakuutusmaksujen nousun myötä verot haukkaavat entistä suuremman osan palkasta.
****
Keskiluokka voidaan tietysti määritellä monella tavalla. Mitä tässä yhteydessä tarkoitan keskiluokalla?
Keskiluokkaa ovat oman työnsä hedelmillä elävät enemmän tai vähemmän keskituloiset kansalaiset. Heitä on paljon, joten heidän kukkarollaan käyminen tuottaa hyvin.
Keskiluokkaan kuuluva elää ansiotuloillaan. Työnteosta saatavalla palkalla, yrittäjätuloilla tai ansiotyön kerryttämällä työeläkkeellä. Omaisuutta on tavallisesti kertynyt oman asunnon verran, ja sekin on osaltaan lainalla rahoitettu. Muut säästöt ovat sen verran vähäisiä, ettei pääomatulojakaan juuri ole.
Omat ansiot ovat siis suureen keskiluokkaan kuuluvan kansalaisen ainoa merkittävä tulolähde. Tulonsiirroista hän saa ehkä lapsilisän, yhteiskunnalta tietenkin myös palveluja.
Verotuksen kohteena keskiluokkaan kuuluva kansalainen on aidosti ja täydesti. Ansioita verotetaan ankarasti ja mahdollisia lisäansioita erityisen ankarasti.
Kukaan ei ole huolissaan hänen siirtymisestään ulkomaille tai toisaalta hakeutumisesta yhteiskunnan tukien varaan. Eikä ole syytäkään olla huolissaan. Tyypillinen keskiluokkaan kuuluva on tunnollinen työntekijä, joka haluaa tulla omillaan toimeen ja pitää Suomea hyvänä paikkana asua ja elää.
Onko tämä tosiasia sitten peruste rokottaa keskiluokkaan kuuluvaa kansalaista erityisen kireillä veroilla hänen aherruksensa hedelmistä? Tai onko viisasta olla piittaamatta keskiluokan kannustamisesta työntekoon, ahkeruuteen ja uralla etenemiseen? Ei tietenkään ole, eikä saa olla.
***
Keskiluokkaa kohdellaan liian usein itsestäänselvyytenä, jonka työnteon kannustamisesta tai verojen jälkeisten nettoansioiden ostovoimasta ei tarvitse huolehtia. Ajatuksena tuntuu monesti olevan, että käyväthän he töissä kuitenkin. Tällainen keskiluokan yliolkainen kohtelu on kovin lyhytnäköistä.
Työssä oppimiseen, ahkeruuteen, kouluttautumiseen, tuottavuuden lisäämiseen ja uralla etenemiseen tarvitaan kunnon kannusteita, jos keskiluokkaan kuuluvien suomalaisten halutaan panostavan juuri näihin asioihin.
Tässäkin asiassa yhteiskunta saa mitä tilaa. Vapaa-aika ja harrasteet syrjäyttävät ymmärrettävän helposti työnteon, jos lisäponnistelu ei ole kannustavaa.
Rahoittajat hyvinvointiyhteiskunnan eri hankkeille kuitenkin tiedetään. Se on kaikissa tapauksissa suuri suomalainen keskiluokka. Jos keskiluokka ahkeroi, riittää jaettavaa.
Siinä on poliitikoille yksi erinomainen syy kohdella keskiluokkaa kannustavasti eikä yliolkaisesti.
Teemu Lehtinen
Kirjoitus ilmestyy Taloustaidossa 11.9.2019.
Kommentoi