Suomen korkein rajaveroaste on verrattain korkea. Se vaihtelee kuntakohtaisesti, mutta keskimäärin ollaan hieman yli 59 prosentin tasolla. Se tarkoittaa, että 100 euron bruttopalkan korotuksesta jää käteen vähän yli 40 euroa. On yksilöstä kiinni kannattaako kuinka aktiivisesti hakeutua vastuullisiin tehtäviin, mikäli se ei vaivannäköön suhteutettuna juuri tuo lisätienestejä.
Hallitus on lieventämässä väliaikaiseksi säädettyä solidaarisuusveroa. Suunnitellun uudistuksen innoittamana on kysytty, miksi suurituloiset eivät osallistu julkisen talouden tasapainottamiseen.
Kaksi ylintä tulokymmenystä maksoi vuonna 2021 noin 55 prosenttia kaikista tilitetyistä ansiotuloveroista. Vahvasti kyseenalaistan näkemystä, jonka mukaan suurituloiset eivät osallistu julkisen talouden tasapainottamiseen, kun he suurimman osan veroista kuitenkin maksavat. Kenties ylimmät desiilit osallistuisivat vieläkin enemmän, mikäli se olisi taloudellisesti kannattavampaa.
Hesarin vastikään tilaaman kyselytutkimuksen mukaan suurituloiset eivät itsekään kannata solidaarisuusveron kevennystä. Tarkalleen ottaen tutkimuksessa kysyttiin: “Kannatatko niin sanotun solidaarisuusveron alarajan nostamista niin, että suurituloisten verotus kevenee nykyisestä?” En ole ihan varma olisiko kyselyn lopputulos ollut sama, mikäli se olisi alustettu esimerkiksi tämän kirjoituksen ensimmäisen kappaleen tiedoilla.
Tässä sinänsä hauska huomio verotuotoista: hyvin maltillisilla oletuksilla korkeimpien rajaveroasteiden leikkaamisen itserahoitusaste on luokkaa 60 prosenttia. Toisin sanoin miljoonan euron veronkevennyksestä 600 000 euroa palautuisi taloudellisen aktiviteetin lisääntymisen johdosta. Alleviivaan: maltillisilla oletuksilla.
Vähänkin rohkeammilla oletuksilla esimerkiksi Klevenin ym. hengessä oltaisiin jo Lafferin käyrän väärällä puolella ts. korkean rajaveroasteen leikkauksen dynaamiset vaikutukset olisivat niin isoja, että uudistus maksaisi itse itsensä takaisin.
Enemmän tähän suuntaan ajateltiin Ruotsissa, kun edellinen demarihallitus paikallisesta solidaarisuusverosta päätti luopua.
Vaikka olisi hallituksen linjoilla korkeimpien rajaveroasteiden alentamisesta, niin viestinnällisesti asia on kuitenkin kimurantti. Sosiaaliturvan leikkaaminen samaan aikaan korkeampituloisten verotuksen keventämisen kanssa on suorastaan neuroottisesti tuloerojen kasvamiseen suhtautuvassa yhteiskunnassa vaikeasti perusteltavissa. Puhtaasti viestinnällisestä näkökulmasta katsoen uudistus olisi kenties kannattanut jättää myöhemmäksi.
Toisaalta on toimittava, kun poliittisen päätöksenteon ikkuna on auki. Muuten saattaa uudistus jäädä kokonaan tekemättä.
Mauri Kotamäki
Tähän kannattaa korjata ANSIOtuloveroista. Vinouman aiheuttaa se, että yleisesti ylimmät tulokymmenykset ohjaavat veronmaksunsa pääomatuloihin ja muihin instrumentteihin, jolloin pääsevät kiertämään tehokkaasti progressiota. Tätä keinovalikoimaa ei ole käytössä alemmilla tulokuymmenyksillä, joten kyllä, kysymys on edelleen aiheellinen.
Kommentoi