Mistä vauhtia eläkejärjestelmään? Vastaus on maahanmuutto

Suomeen mahtuisi selvästi nykyistä enemmän maahanmuuttoa. Ihmisten liikkumista ei pitäisi liikaa hillitä. Jo järkiperustein eli käytännössä väestörakenne huomioiden on mielestäni vähän hassua, ettei varsinkin työperäistä maahanmuuttoa kannusteta ja tueta enemmän. Sekä Suomi että suomalainen maahanmuuttopolitiikka kaipaisi pientä ravistelua

Tässä kirjoituksessa en kuitenkaan käsittele maahanmuuttoa arvovalintana, vaan pohdin kysymystä ennen kaikkea eläkejärjestelmän talouden kautta. Mihin suuntaan eläkejärjestelmämme talous osoittaisi korkeamman maahanmuuton tapauksessa?

Eläketurvakeskus on laskenut maahanmuuton vaikutuksia eläkejärjestelmän taloudelliseen kestävyyteen. Tulokset ovat puhuttelevia.

ETK:n laskentamalli ja oletus maahanmuutosta

Eläketurvakeskuksen (ETK) PTS-malli on pitkän aikavälin laskentamalli, jonka tarkoituksena on tuottaa tietoa liittyen esimerkiksi eläkemenoihin ja eläkkeiden rahoitukseen. Laskelmaprojektioissa lasketaan ns. perusura sekä lukuisia herkkyyslaskelmia, joissa yhtä kriittistä oletusta muutetaan ja näin tuloksia vertaamalla perusuraan nähdään tuon kyseisen tekijän vaikutus lopputuloksiin.

ETK:n perusolettaman mukaan vuosittainen nettomaahamuutto on 17 000 henkilöä. Ainakin aikaisemmin esim. Tilastokeskuksen väestöennusteessa nimenomaan tämä oletus on ollut konservatiivinen. Toteutunut maahanmuutto on monena vuonna osoittautunut oletettua korkeammaksi. Siitä huolimatta nykytila lienee ihan hyvä pohjaoletus pitkän aikavälin projektioille.

ETK:n yhdessä herkkyyslaskelmassa oletetaan, että nettomaahanmuutto olisi 50 prosenttia perusoletusta suurempi eli 8 500 henkilöä enemmän vuosittain vuodesta 2017 alkaen. Oletuksena on myös, että maahanmuuttajien työllisyys olisi kantaväestöä matalampaa, mutta työllisyysasteiden ero pienenee ajan myötä puolittuen 30 vuodessa.

Vuositasolla 8 500 lisää maahanmuuttoa ei ole mitään - työllisiä Suomessa kun on yhteensä yli kaksi miljoonaa. Pitemmällä aikavälillä vaikutus kuitenkin kumuloituu, kun joka vuosi nettomaahanmuutto on tuon 8 500 henkilöä korkeampi.

Kuvasta 1 nähdään kuinka työllisten lukumäärä kasvaa, kun työmarkkinoille tulee lisää väkeä. Hieman pidemmässä juoksussa myös eläkkeen saajien lukumäärä kasvaa väestön kasvun myötä. Näillä oletuksilla työllisiä olisi 311 000 ja eläkkeen saajia 171 000 henkilöä enemmän vuonna 2085.

Työllisten lukumäärä ja eläkkeensaajien lukumäärä ETK:n herkkyyslaskelmassa, ero suhteessa perusuraan

Kuinka nettomaahanmuuton lisäys vaikuttaisi eläkejärjestelmän talouteen?

Ensiksi on alun perinkin selvää, että suurempi väestö tarkoittaa ennen pitkää korkeampia kokonaiseläkemenoja. Toisaalta keskieläke alenisi hieman, koska maahanmuuttajaväestöllä on keskimäärin matalampi eläketaso kuin kantaväestöllä.

Mielenkiintoisin kysymys eläkejärjestelmän talouden kannalta kuuluu kuinka eläkemeno -ja maksu kehittyisi suhteessa perusuraan. ETK:n laskelma tuottaa alla olevan taulukon mukaisen lopputuloksen.

Eläkemaksun muutos maahanmuuton lisäämisen johdosta 

Lähde: ETK:n PTS-laskelmat

Eläkemaksu alenee siis tasaisesti vuoteen 2085 asti. Suomeksi sanottuna tämä tarkoittaa, että eläkejärjestelmän taloudellinen kestävyys paranee. Tämä ei sinänsä ole uutinen ja olisi ollut jo ennalta arvattavissa.

Mutta se todella mielenkiintoinen tieto on vaikutuksen suuruusluokka – nettomaahanmuuton kasvattaminen 8 500 henkilöllä vuositasolla madaltaisi eläkevakuutusmaksua 1,2 prosenttiyksiköllä vuoteen 2085 mennessä. Tämä ei todellakaan ole ihan mitätön luku – vuoden 2015 rahassa se vastaa noin kahta miljardia euroa vuositasolla.

Eläkejärjestelmän taloudellisen kestävyyden näkökulmasta maahanmuuton lisääminen vaikuttaa kerrassaan erinomaiselta ratkaisulta. 

Mitä nettomaahanmuuton lisääminen käytännössä tarkoittaisi?

Nettomaahanmuuton lisääminen on vähän epäselvästi sanottu ja sillä voi olla monia merkityksiä. Otan tässä esiin pari esimerkkiä mitä se voisi käytännössä tarkoittaa. En tietoisesti käsittele humanitaarista maahanmuuttoa vaan pitäydyn työperäisessä maahanmuutossa.

Maahanmuuton rakenteellisia esteitä olisi mahdollista ja syytäkin purkaa. Maahanmuuttoviraston kotisivuilta saa esimakua siitä, kuinka vaikea ja monimutkainen järjestelmä maahanmuuttajille on luotu.  Seuraavassa lyhyesti kaksi mielestäni purettavaksi joutavaa maahanmuuttoon liittyvää sääntöä.

Ensinnäkin Suomessa on voimassa maahanmuuton saatavuusharkinta. EU:n tai ETA-alueen ulkopuolelta tulevien tiettyjen alojen työntekijöiden kohdalla suoritetaan erillinen saatavuusharkinta ennen kuin työskentely Suomessa on sallittua. Jos siis TE-toimiston työntekijä arvioi, että johonkin työpaikkaan olisi mahdollista kohtuullisessa ajassa saada työvoimaa Suomesta tai muualta Euroopan talousalueelta, niin kyseistä työsuhdetta ei välttämättä synny.

Saatavuusharkinnan realisoituessa häviäjän saappaissa ovat sekä potentiaalinen maahanmuuttaja, että hänen mahdollinen työnantajansakin. Liberaalissa ja avarakatseisessa yhteiskunnassa soisi työntekijän palkkaamisen olevan mahdollisia ilman viranomaisleimaakin.

Toinen kummallinen yksityiskohta maahanmuutossa liittyy opiskeluun. Suomalaisissa korkeakouluissa on entistä enemmän ulkomaalaisia tutkinto-opiskelijoita. Suomalainen korkeakoulujärjestelmä kouluttaa jokaisen niistä henkilöistä suurella rahalla.

Mutta mitä tapahtuu tutkinnon valmistumisen jälkeen? Sitä voisi luulla, että näin suuren investoinnin myötä suomalainen yhteiskunta haluaisi käyttää hyväksi tätä karttunutta inhimillistä pääomaa esimerkiksi myöntämällä vastavalmistuneelle ulkomaalaiselle automaattisesti pysyvä oleskelulupa. Näin ei kuitenkaan ole. Tie vie maahanmuuttoviraston luukulle siinä missä muillakin. Huonossa tapauksessa henkilö tympääntyy pitkään ja byrokraattiseen hakuprosessiin ja epävarmuuteen ja lähtee maasta.

Työperäistä maahanmuuttoa olisi mahdollista lisätä siis esimerkiksi purkamalla nykyisiä, jokseenkin jäykkiä säädöksiä. Toisaalta mitä houkuttelevampi paikka Suomi on asua ja elää, sitä enemmän tänne olisi tulijoita. Pidetään siis huolta, että Suomi on tulevaisuudessakin kansainvälinen ja asukeilleen houkutteleva paikka olla ja yrittää.

Mauri Kotamäki

Kirjoittaja on Keskuskauppakamarin johtava ekonomisti.