Aika usein kuulee väitettävän, että kiihtynyt inflaatio olisi seurausta pandemian aiheuttamista ongelmista mm. logistiikkaketjuissa sekä Ukrainan sodan takia nousseista energian hinnoista. Nämä “tarjontashokit” ovat kyllä tärkeä osa tarinaa, mutta vain osa sitä. Toisin kuin usein annetaan ymmärtää, kysyntätekijöiden merkitys on suurin piirtein yhtä suuri.
Yhdysvalloissa entinen valtiovarainministeri ja erittäin meritoitunut ekonomisti Larry Summers on ollut kenties kantavin ääni asian parissa. Hänen mukaansa elvytyksen määrä Yhdysvalloissa vuonna 2021 oli niin suurta, että inflaation kiihtyminen oli todennäköistä. Voimaa Summersin argumentille antaa se, että kyse ei ollut pelkästään jälkiviisaudesta, vaan analyysin perusteella hän osasi ennakoida inflaation kiihtymisen.
Ajatus on vain ja ainoastaan looginen: jos kansantaloudessa on yhtäkkisesti enemmän kysyntää kuin tarjontaa, hinnat nousevat. Väitteen pystyy osoittamaan todeksi lopulta aika yksinkertaisella tilastollisella harjoituksella.
Kysynnän, tarjonnan ja inflaation suhteita voi tarkastella monin tavoin (esim. näin, näin tai näin) ja kysymyksen kiinnostavuuden takia viimeisintä inflaatioepisodia tullaan tutkimaan vielä paljon. Ihan ensimmäinen happotesti on kuitenkin katsoa kansantalouden kasvun ja hinnan muutosten suhdetta.
Taloustieteen peruskurssilla opetetaan, että negatiivinen tarjontashokki johtaa vääjäämättä talouden supistumiseen ja hintojen nousuun, kun taas positiivinen kysyntäshokki johtaa talouden kasvuun ja hintojen kasvuun.
Ei ole mahdollista, että talouteen iskisi mittava, negatiivinen tarjontashokki ja talous sen kun kasvaisi aiempaa nopeammin. Kuviossa alla havainnollistetaan taloustieteen peruskurssilta tuttujen kysyntä- ja tarjontakäyrien avulla edellä kuvattua ilmiötä.
Kysyntä- ja tarjontashokkien vaikutus hintoihin ja tuotantoon
Tarkastellaan seuraavaksi kansantalouden tilinpitoa ja jaetaan bruttokansantuote hintojen kasvuun (nk. bkt-deflaattori) sekä talouden reaaliseen kasvuun.
Alla olevasta kuviosta näemme, että Suomen talous supistui 2020Q2–2021Q1 hintojen samalla noustessa. Kyseessä oli pääosin melko puhdas tarjontashokki, kun ihmisten liikkumista rajoitettiin ja globaalit logistiikkaketjut rikkoutuivat. Samaan aikaan ihmisille kertyi säästöjä, kun kulutusmahdollisuudet olivat normaalia kapeammat.
Seuraavina ajanjaksoina, 2021Q2–2022Q3, Suomen kansantalous puolestaan kasvoi melko ripeää vauhtia hintojen samalla noustessa. Kansantalouden kokonaiskysyntä oli siis suurta suhteessa kokonaistarjontaan. Kysyntää lisäsivät paitsi mittavat elvytystoimet ympäri maailmaa (Suomessakin mittavat alijäämät), myös koronan aikana kerrytettyjen säästöjen purkaminen kulutukseksi.
Ihan viimeisen kahden vuosineljänneksen aikana kokonaiskysyntä on taas alentunut esimerkiksi nousseen korkotason negatiivisesta vaikutuksesta kulutukseen ja investointeihin. Talouskasvu on taas nollan tuntumassa.
Summa summarum, ei ole oikein väittää, että kiihtynyt inflaatio olisi seurausta vain kansantalouden tarjontaan liittyvistä tekijöistä, kuten energiakriisistä. Päinvastoin kysyntätekijöillä, kuten finanssipolitiikalla, on ollut suuri merkitys inflaation kiihtymisessä. Talouden kasvaessa kysynnän vaikutuksen inflaatioon on vääjäämättä oltava merkittävä.
Monimutkaisemmilla malleilla tehdyt arviot antavat kysyntätekijöille ⅓–⅔ osuuden koronan jälkeisessä inflaation kiihtymisessä. Yleisesti ottaen kuitenkin ajatellaan, että Yhdysvalloissa kysyntätekijöiden merkitys on hieman Eurooppaa suurempi.
Mauri Kotamäki
Kommentoi